Aikuiset lapseni syyttävät minua kasvatusvirheistä. Miten voin korjata menneet virheet niin, että minun ja lasten suhde tulisi kuntoon?

Lapseni syyttävät minua, että en ollut heidän mielestään hyvä äiti, kun he olivat pieniä. Nuorempi muistuttaa minua monista kasvatukseensa liittyvistä virheistä. Vanhempi on katkera siitä, että hän koki jääneensä syrjään, kun kiinnitin enemmän huomiota nuorempaan lapseen.

Molemmat lapseni ovat jo aikuisia. Olen tehnyt kaikkeni selvittääkseni asioiden oikeellisuuden. En itse muista tehneeni suuria virheitä, mutta olen pyytänyt anteeksi, että olen menetellyt heitä kohtaan väärin.

Mikä olisi oikea tapa korjata nämä virheelliset käsitykset ja kuinka voisimme luoda lämpimän ja rakkaudellisen suhteen välillemme ilman, että loukkaamme enää toisiamme?

Äidin kaipaus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on aina oikeassa muttei v...

Nimimerkki Äidin kaipaus, olen pahoillani ettet ole saanut lapsiisi aikuisiällä hyvää suhdetta. Tietämättä paremmin mitkä ne kasvatusvirheet lapsesi mielestä olivat, voin samaistua heihin. Minä olin kauan katkera äidilleni siitä, että hän purki kaiken huonon olon, taloudelliset asiat, riidat isäni kanssa ja onnettomat lapsuutensa päivät minulle, perheemme ainoalle tytölle. Opin jo pienestä siihen että kun katsoo itseään peilistä ei ole minkään näköinen, mitkään vaatteet eivät mahdu päälle ja kovin kummoisia ei tässä elämässä kannata haaveilla. Kun kerroin kuukautisten alkamisesta, äitini suuttui ja totesi että joko nyt.

Minäpä sainkin jostain rohkeutta olla nainen, itsenäinen ja oma kaunis itseni. Opiskelin, matkustelin, nautin elämästä ja olin yhteydessä äitiini lähinnä ilmoitusmuotoisissa asioissa. Kun aloin odottamaan esikoistani, äitini varovasti kysyi saisiko hän olla lapsenlapsensa elämässä tiiviisti. Sanoin että ehdottomasti, mutta malli, jonka hän näyttää on oltava toinen kuin mitä hän minulle antoi. Äitini oli hämmästynyt ja kävimme asian tiimoilta pitkän keskustelun. Muistan aina sanat, jotka lapsilleni nyt niin rakas ja läheinen mummo sanoi; näin minut kasvatettiin, enkä muuta osannut. Olen onnellinen että "huonon äidin" ketju on katkennut ja huomaan että äitini nauttii elämästään aivan toisella tavalla. Hän pystyy hyvittämään kohdallani tekemänsä asiat nyt lapsenlapsilleen ja minä taas olen ymmärtänyt sen, että me olemme aikamme orjia ja paha on tehdä toisin kun ei muusta tiedä. 

Toivottavasti saat lapsillesi välittymään viestin, ettet ole pahansuovasti heitä kasvattanut. Kukaan meistä ei ole viaton ja lapsesi saattavat hyvinkin tehdä elämässään asioita, jotka parinkymmenen vuoden päästä tuntuvat aivan kamalilta.

Vierailija

Kysyt tekstissäsi "Mikä olisi oikea tapa korjata nämä virheelliset käsitykset?" Eli mielestäsi ET ole tehnyt virheitä, ja lapsesi ovat katkeria syyttä suotta? Jos näin on, varmaan asiassa on vielä keskusteltavaa. Oletko pystynyt myöntämään virheesi? Oletko aidosti pyytänyt niitä anteeksi?

Jos olet, niin enpä tiedä paljoa enempää mitä voisit tehdä, jos lapsesi vain ovat katkeria eivätkä halua olla tekemisissä. Aikuiset ihmiset voivat valita seuransa, vaikka se tuntuisikin epäreilulta.

Jos kertoisit, millaisista virheistä riidoissanne on kyse, voisi olla helpompi antaa neuvoja tai mielipiteitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla