Lukijan kirje: Päättäväisyys on rakkautta

19-vuotias poikani vietti viimeisen lukiovuotensa epämääräistä elämää. Hän ei suostunut keskustelemaan tekemisistään, sanoi vain, että kyse on hänen yksityiselämästään ja -asioistaan.

Eräänä aamuna kello kuusi menin hänen huoneeseensa, laitoin valot päälle ja sanoin, että nyt tämä sinun yksityiselämäsi haittaa jo muitakin.

Velvoitin pojan tekemään minulle tilin elämästään ja tekemisistään iltapäivään mennessä. Muussa tapauksessa huoneesta lähtisi kaikki irtain sänkyä lukuun ottamatta. Takavarikoisin puhelimen, enkä antaisi penniäkään rahaa edes bussimatkoihin. Lisäksi ilmoittaisin poliisille, että mikäli lähiseudulla on tapahtunut tietyntyyppisiä rikoksia, täällä olisi epäilty.

Iltapäivällä hän oli valmis keskustelemaan. Vähitellen hänen elämänsä tasoittui,  ja nyt kolme vuotta myöhemmin hänen asiansa ovat kunnossa, samoin meidän välimme.

Tarvittiin päättäväisyyttä. Se on rakkautta. Rakkautta on ottaa lapsensa vihat päälleen hänen omaksi parhaakseen. Se on myös ainoa tapa saada tilanne korjaantumaan.

Rautanyrkki silkkihansikkaassa