24-vuotias poikani totesi minulle, että kun komennan häntä mökillä hommiin, se kuulostaa pahemmalta kuin naapurin koiran räksytys.

Mökkihommissa on hauska nähdä kättensä jäljet. Meille on muodostunut mieheni kanssa ajan myötä kummallekin omat jutut, joita haluamme mökillä tehdä. Miehen ei kuulu tulla sotkemaan minun puupinolleni.

Minä myös risutan kaikki oksat, jotta ne tulevat silputuksi oikein. Olen maalaistalosta kotoisin ja tiedän, miten se kuuluu tehdä. Puuhastelun vastapainoksi levätään.

24-vuotias poikani totesi minulle, että komennan häntä mökillä hommiin, ja se kuulostaa pahemmalta kuin naapurin koiran räksytys. Kuuntelin koiran räksytystä, ja se hieman hiljensi muiden ohjeistamista.

Kun lapset ovat lähteneet, me ohjeistamme taas miehen kanssa toisiamme, kunnes jommankumman pinna palaa. Kun sanasota yltyy kiihkeäksi, yritämme muistutella, että eikös tämä mökkeily ollutkin harrastus.

Telmiira

Unelmat voivat toteutua, kun etenee askel kerrallaan, kirjoittaa lukijamme.
Unelmat voivat toteutua, kun etenee askel kerrallaan, kirjoittaa lukijamme.

Unelmia pitää tavoitella, tehdä niiden hyväksi suunnitelma ja edetä pienin askelin, ajattelee lukijamme.

Joskus käy niin, että ihminen torppaa itse unelmansa omilla tiedostamattomilla ajatusmalleillaan. Toivottomuus kertoo kadotetusta itsetunnosta, itsensä hukkaamisesta ja katkeruuden vallasta.

Mieti, haluatko katkeruuden syövän elämääsi. Kannattaa pohtia näitä asioita: Olenko tehnyt aidosti kaikkeni, jotta voisin tulla tyytyväiseksi? Ovatko unelmani vain epämääräisiä ajatuksia jostain paremmasta? Olenko valmis katsomaan, mitä ne tarkoittavat konkreettisesti?

Unelmia pitää tavoitella ja suunnitelmia niiden hyväksi tehdä. Unelmiinsa pitää myös uskoa ja niitä kohti edetä pienin askelin.

Tiedän, mistä kirjoitan. Olin jo melkein uponnut, mutta räpistelin takaisin ylös katsomalla peiliin ja ottamalla elämäni omiin käsiini.

Tsemppiä

Päivänsankarin yllättäminen on nykyään vaikeaa. Miten löytää lahja aikuiselle ihmiselle, jolla tuntuu olevan jo kaikkea?

Mikään ei ole nykyisin niin vaikeaa kuin keksiä päivänsankarille lahja. Nuoren rippilahjaksi ehkä sopivin on raha, jolle on aina käyttöä. Hääpareilla on usein lahjalista. Pulmana ovat syntymäpäivälahjat, ikäihmisten häälahjat ja joululahjat.

Tavaroista on jokaisella ylitarjontaa. Lahjan antajan olisi varmaan parempi kysyä sankarilta suoraan, mitä tämä haluaisi. Mutta sitten lahja ei olisi yllätys.

Itse olen saanut lahjaksi paljon tavaroita, joilla en tee mitään. Ne lojuvat nurkissa, mutta en uskalla lahjoittaa niitä eteenpäin sen pelossa, että lahjan antaja loukkaantuu.

Mitä tehdä? Ostaa lahjat oman mielen mukaan vai neuvotella päivänsankarin kanssa? Vai olisiko vielä jokin muu tapa?

Iloinen antaja

Vierailija

Lukijan kirje: Mitä ihmettä lahjaksi aikuiselle, jolla on jo kaikkea?

Itse pidän listaa ideoista vuoden mittaan, esim. jos huomaan että joku ostaa usein saman lehden (= 6kk tilaus) tai paistinpannu alkaa vedellä viimeisiään (=uusi), käy manikyyrissä kuukausittain (=lahjakortti), lempiviini yms. Toinen aika mukava on ostaa lisää johonkin sarjaan jota henkilöllä jo on, esimerkiksi pari viinilasia lisää. Sellaiset lahjat lämmittävät, koska olet pannut merkille jotain lahjan saajasta. Kokemukset on kivoja, mutta jos niitä alkaa tulla liikaa niin ne voi jo stressata...
Lue kommentti
-

Lukijan kirje: Mitä ihmettä lahjaksi aikuiselle, jolla on jo kaikkea?

Itse suosin aineettomia lahjoja - lahjakortti kosmetologille, ravintolaan, teatteriin, elokuvalippuja tms. Jos lahjan saaja pitää jostain erityisestä, lahjakortti sinne. Appiukkoni harrastaa purjehtimista, josta en itse ymmärrä mitään. Ostimme hänelle lahjakortin kauppaan, joka myy laadukkaita purjehdustarvikkeita. Appiukko arvosti kovasti lahjaa.
Lue kommentti