JOULUILO PÄHKINÄNKUORESSA - rakkaimman joulukoristeeni tarina

Vanha rouva lähestyy pensasaitaa korkokengin. Askel painaa jo, mutta tyylikkyydestä ei tingitä. Kasvojen uurteisiin uppoutuu unohtumaton elämä rosoisine riemuineen. Baskerin alta kurkistavat kiharretut kutrit. Kevyesti punatut huulet hakevat hymyntapaista ja huhuilevat nimeäni.

Saavun aidan luo ja tervehdin tuttavallisesti. Leskirouva on ollut naapurimme kohta kymmenen vuotta. Näillä jalansijoilla on jaettu kuuluminen jos toinenkin; säät, sairaudet, suvun suunnitelmat- ja se, miten silloin ennen elettiin. Mitä asiaa rouvalla on tänään? Suljen suuni. Avaan korvani - ja sydämeni.

Naapuri katsoo minua sädehtivin silmin. Vuodet eivät ole vieneet niiden valoa. Hän ei sano sanaakaan, mutta ojentaa minulle vapisevin käsin jotain hyvin pientä ja kaunista. Rosoisen, kimaltavaksi kullatun saksanpähkinän kuorenpuolikkaan uumenissa uinuu Joulun Ihme - Jeesus-lapsi. Hänen kapalonsa on koristeltu kultanauhoin ja koko Hänen olemustaan ympäröi kirkas, kukkasin kirjailtu kehä. Lapsen tähtisilmät tuikkivat toivoa ja suu on sydämenmuotoinen.

Vanhus hymyilee ja kysyy, mitä lapsille kuuluu. Minut on temmattu muihin maisemiin - sinne, missä Jumala syntyi ihmiseksi. Armo armottomille, pyhyys pettureille, rakkaus raadollisille. Siinä on jouluiloni - pähkinänkuoressa!