Lapsuuden pihakoivu

Keskellä lapsuudenkotini pihamaata Riihimäellä kasvoi upea, suorarunkoinen koivu. Siitä oli vedetty pyykkinaru toiseen koivuun, ja siinä kuivatettiin pyykit. Siihen sidottiin hyppynaru, kun leikkijöitä oli vain kaksi, ja haluttiin hypätä narua. Se oli turvapaikka, kun leikittiin hippaa, ja sen taakse mahtui sopivasti piiloon, kun mentiin piilosta. Isäni halusi kaataa puun, kun isosta, vanhasta koivusta tuli niin paljon roskaa. Runko sahattiin lankuiksi, joista mieheni nikkaroi pirttikaluston. Nyt lempipuuni jatkaa elämää keittiössämme, ja me sisarukset voimme kokoontua edelleen kotikoivumme ympärille.