Muistoni koulun käsitöistä

Kun olin kansakoulun neljännellä luokalla tein käsitöissä nuken mekon. Opettajanani toimi tosi vaativa opettaja Oiti. Arvostin häntä suuresti juuri siksi. Niinsanottuna välkästyönä saimme itse päättää mitä halusimme tehdä. Minun ystäväni samalla luokalla oli Maija. Päätimme yhdessä että tekisimme nukeillemme mekot. Sain siskoltani oikean vauvan kokoisen nuken joululahjaksi. Meidän piti ottaa nuket tietty kouluun mukaan, että osaisimme tehdä oikean kokoiset mekot. Kuljimme koulumatkat koululaistaksilla. Taksissa oli meitä vanhempiakin koululaisia. Nuket olivat repuissamme, vain päät näkyivät. Meitä nolotti koko koulumatkan. Nuket koulussa mukana!

Minä päätin tehdä mekon neulomalla. En vieläkään voi ymmäertää että osasin sen ikäisenä tehdä tuollaisen mekon. Mekko oli minulla leikeissä. Samaten neljän tyttäreni leikeissä ja vanhimman tyttäreni kolmen tyttären leikeissä. Sieltä pelastin mekon muistoksi itselleni.

Tämä on hyvä muisto ihanista käsityötunneista ja arvostamastani opettajasta. Edelleenkin olen intohimoinen käsityöntekijä.