Nojatuoli

Vuoden 2012 alussa mieheni sai syöpädiagnoosin, huolimatta siitä hänellä riitti uskoa tulevaisuuteen. Asuimme rintamiestalossa, jossa alakerrassa oli sauna ja pesutilat, sekä musiikkihuone, jossa kuuntelimme äänilevyjä saunomisen jälkeen. Eräänä iltana mieheni sanoi, että pitäisi löytää pienet nojatuolit, jossa olisi kiva istuskella. Kävimme kirppareilla jen, mutta sopivia ei löytynyt, mutta sitten menimme mieheni äidin luokse äitienpäiän aikoihin ja muistin, että siellä oli pienet nojatuolit saunakamarissa. Niinpä rohkeasti kysymään, saisimmeko ne tuolit ja se onnistui. Mieheni osti kuvassa olevan tuolin kankaan ja hänen oli tarkoitus verhoilla ja kunnostaa liki 80 vuotiaat tuolit, mutta kuolema tulikin odotettua aiemmin. Minä osallistuin Työväenopiston verhoilukurssille, mutta en saanut edes ensimmäistä tuolia valmiiksi kevääseen mennssä. Onneksi sain ne verhoiltavaksi kaupungin verhoilupaikkaan, ja tulos näkyy. Ensin vierastin tuon kankaan väriä, mutta nyt se on yksi tärkeimmistä väreistä, joita yritän ottaa huomioon kodin sisustamiesta. Muutin kerrostaloon n 5 vuotta mieheni kuoleman jälkeen, joten saan pitää muistot näiltäkin osin mukanani.