Paljasvarvasmorsian

Sadehan tietää onnea! 23.8.1975 oli sekin tällainen sateinen päivä. Mökkimme kosken rannan myllynkivipöydällä oli rivi kuohuviinilaseja ja iso luonnonkukkakimppu. Olin paljasvarvasmorsian pitkässä, valkeassa puuvillamekossani; löytö silloisesta kotikaupungistamme Barcelonasta, syrjäisen kadun pienestä putiikista. Mekko oli matkannut rinkassani Marokon ja Gibraltarin kautta pohjoiseen, päätyen päälleni Kainuun mökillämme, Varisjoen varressa. Myöhemmin mekko matkasi vielä valtameren yli, Kaliforniaan, farkkusulhoni kotikaupunkiin. - Myllynkivi on nyt maassa ja rakas mieheni, Roope maan alla jo kohta 11 vuotta. - Mökillä, jota hän rakasti yli kaiken minulla on aina surumielinen olo. Häissämme Enkko-setäni esitti Rosvo-Roopen uusilla sanoilla . . . ”Hän Sirpan eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin . . . ja jossain jokivarressa hän on nyt saunavahtina . . . ” - Muistelin noita aikoja tätä kimppua kerätessäni.
Elämä on kummallista ja arvaamatonta!