Seinäkelloni

tik tak tik tak.... tuolla seinällä se jatkaa omaa matkaansa ja näyttää minulle aikaa. Se lyö aina tasa- ja puolitunnein pehmeällä äänellään luoden asuntooni lämpöä ja rauhallista tunnetta.
Kello on perintönä tullut isäni kotoa Raumalta Unajan kylästä, jossa se sijaitsi tuvan seinällä. Ihailin kelloa jo lapsena aina mamman luona käydessämme. En tiedä mistä kello oli isäni kotiin aikoinaan hankittu. Kun mammasta aika jätti, niin isä toi kellon meidän kotiimme ja siellä se oli noin kolmekymmentä vuotta. Ilmoitin jo silloin heti vanhemmilleni, että haluan kellon sitten joskus. Nyt olen kellon perintönä saanut ja minulla se on ollut noin kaksi vuotta. Vedän sen aika-ja soittopuolen aina kerran viikossa sunnuntaisin, vanhempieni perinnettä kunnioittaen. Muutaman minuutin viikon aikana se alkaa jätättää, mutta sunnuntai korjaa taas ajan kohdalleen ja kellon matka jatkuu.... Kello myös pysähtyi samaan kellonaikaan,kun äitini kuoli. Joten uskon siinä olevan jotain taikaa.....
Kellon historia jatkuu jälkeeni suvussamme ja taitaa sata vuotta olla jo kohta lähellä tuolla ihanalla "vanhuksella".