Sinivalkoista

Sinivalkoinen on aina ollut sisäisintä minua. Olen asunut oikeastaan koko aikuisikäni ulkomailla, aina olen kuljettanut muutamia rakkaita astioita mukana.
Arabian maisemasarjan ruoka-astiaston sain äidiltäni joululahjaksi 1970- luvun lopulla teininä. Äiti oli ostanut sen kirpputorilta rouvalta, jonka 1950-luvun häälahja oli ollut käyttämättä kaapissa. Meillä se on päässyt jos ei nyt päivittäiseen, niin ainakin viikoittaiseen käyttöön.
Alkuperäiset Arabian Suomenkukka lautaset ovat isosedän jäämistöstä.
Valencia lautasen löysin ilokseni itse Wienin ulkopuolelta kirpputorilta muutama vuosi sitten, maksoin siitä 4,50€.
Iki-ihanat Emiliakupit ovat osa lapsuuttani kuusikymmentäluvulta. En muista, että niistä olisi ikinä syöty muuta kuin pääsiäisenä mämmiä. Rakastin niitä jo silloin. En ole ihan varma, mutta saattavat olla vanhempien häälahja. Yksi on vähän rikki, sitä en kuljettanut mukaani Wienin kotiin viime vuonna, kun sain ottaa nämä rakkaaksi muistoksi kotoa, kun saatoimme äidin haudan lepoon. Saatan mämmin puutteessa syödä kulhosta aamupuuroakin.