Taysista voihkittu kaktus

Avovaimoni Sirkku nappasi vuonna 2002 työpaikaltaan Taysista pienen kaktuksenpoikasen. Hän otti sen kassiinsa salaa. Sirkun äiti oli sanonut, että kukan oksa pitää ottaa salaa. Tällöin se lähtee paremmin kasvamaan. Siksi Sirkku ei hiiskunut siitä kenellekään.
Vanhapoika-kaktus kasvoi kotonamme kokoa ja kiitti kasvattajaansa useasti kukilla, joita valokuvasin. Vanhapoika kukki ensimmäisen kerran lokakuussa 2007. Emme edes aluksi tajunneet, että kyseessä oli kukan varsi. Kaktuksessa oli useimmiten kaksi kukkaa, ja taisi siitä kolmaskin kukka välillä olla.
Mutta mikä sen sai kukkimaan? Sirkku vekslasi kasvia aina sisään ja ulos. Se oli pitkään lasitetulla, etelänsuuntaisella parvekkeella, mutta talvella se oli sisällä. Ravinteita sille ei juuri annettu.
Vuonna 2009 jouduimme putkiremontin tieltä Kaukajärvelle. Hellyin ja toin sen pyörän takakorissa Hakametsästä. Nyt vanhaa poikaa ei enää ole, mutta sen jälkeläisiin voi ehkä törmätä Taysissa. Sirkku vei nimittäin kaktuksen pieniä poikasia Acutaan. Se harmittaa, ettei hän jättänyt meille niitä ollenkaan.