Vieraasta oma

Rakkain lamppuni on kuistimme pikkupöydällä. Siinä se hohtaa rauhallista ja syvää kullankeltaista valoaan pimeinä talviaamuina ja hämärinä kesäiltoina, kun istumme katsomassa auringonlaskua. Löysin lamppuni sattumalta paikalliselta kirpputorilta. Se näytti kovin kodittomalta vanhojen vaatteiden ja muovilelujen keskellä. Varjostinta siinä ei ollut, ja sopivan löytäminen osoittautui hankalaksi. Lopulta sellainen kuitenkin osui silmääni roskakasasta, jonka eräs naapuri oli jättänyt tien varteen odottamaan keruuta. Lamppu on metallia ja kaiverrusten ja liskokoristeiden perusteella todennäköisesti meksikolaista alkuperää. Lamppu varjostimineen symbolisoi minulle monikulttuurista perhettäni, joka on päätynyt kaikesta huolimatta mutkien kautta yhteen, vaikka kaikki kolme synnyimmekin aivan eri puolille maapalloamme.