Erityisen lahjakas lapsi ei välttämättä tuo kymppejä ja hymytyttöpatsaita koulusta kotiin tai osaa lukea ennen koulun alkua. Sen sijaan hän suhtautuu intohimoisesti siihen, mikä häntä kiinnostaa.
Opettajat kertovat, mistä viidestä ominaisuudesta he ovat vuosikymmenien varrella tunnistaneet lahjakkaan lapsen. Samalla heistä jokainen toivoo, että kaikkien koululaisten oppimistyylien huomaamiselle ja tukemiselle olisi luokissa enemmän resursseja ja aikaa.
Lahjakas lapsi on usein...
Harvinaisen utelias. Hän haluaa tietää asiat perin pohjin, eivätkä liian pelkistetyt vastaukset riitä hänelle. Hän kysyy, kysyy ja kysyy vielä kerran – olisipa vain aikaa vastata kaikkeen ilman että tuntisuunnitelma takkuaa. Hän kyseenalaistaa asioita, joskus rasittavuuteen asti.
Hyvämuistinen. Hän muistaa pitkään sen, mitä hänelle on opetettu tai minkä hän on omaksunut itse. Hän saattaa palata oppimiinsa ja kokemiinsa asioihin yllättävissä yhteyksissä. Aikuinen joutuu miettimään, mikä logiikka asioiden välillä on, eikä aina saa juonen päästä kiinni.
Intohimoinen. Hän on kiinnostunut jostakin asiasta koko sydämestään, olivatpa kyseessä sitten dinosaurukset, oikeudenmukaisuuden filosofia tai kemialliset reaktiot. Tämän asian äärellä hän keskittyy täysillä. Toiset oppiaineet hän saattaa luistella läpi mitenkuten ja hämmästellä: miksei muka voi tutkia vain sitä, mikä on oikeasti jännää?
Nopeaoppinen. Joskus tuntuu, että hän on todellinen tietomagneetti. Hän imaisee kaiken ympäristön tarjoaman informaation itseensä ja osaa liittää sen aikaisemmin oppimaansa. Joskus hän voi tuntua tietoineen hieman näsäviisaalta ja pikkuvanhalta. Pitäisi muistaa, että erityislahjakas lapsi on kuitenkin yhä lapsi.
Hyvä suustaan. Hänellä on vilkas ja erikoinen mielikuvitus, ja mielikuvituskaverit voivat seurata mukaan kouluun vielä ala-asteen loppuvuosinakin. Hänellä on myös laaja sanavarasto ja moniulotteinen huumorintaju. Hän voi olla porukan keskipiste ja tarinaniskijä, mutta myös omiin ajatuksiinsa vaipunut haaveilija ja ideoija.
