Jos kaikki tuntuu harmaalta, rintaa puristaa ja itkettää, kannattaa pysähtyä.
”Koko ajan jotenkin ahdistaa, mutta en sentään ole masentunut, koska jaksan käydä töissä.”
”En itke koko ajan tai makaa sängyssä, joten tämä paha olo ei voi olla masennusta.”
Nämä ovat vääriä ajattelutapoja. Vain osa masentuneista ajattelee olevansa masentuneita. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa tuntomerkkiä, jonka avulla voi olla varma siitä, että sairastaa masennusta.
”Depression tunnistaminen ei ole aina helppoa ammattilaisellekaan”, sanoo psykoterapeutti Päivi Väkiparta.
”Toisinaan ihmiset ovat kärsineet masennusoireista vuosia, eivätkä tunnista olevansa masentuneita, koska ovat niin tottuneita oloonsa.”
Masennuksen oireet tulisi kuitenkin ottaa vakavasti, sillä masennus alentaa elämänlaatua, aiheuttaa kärsimystä ja altistaa pitkittyessään fyysisillekin sairauksille.
Jos tunnistat edes osan seuraavista oireista jatkuneen yli kaksi viikkoa, ota tilanteesi vakavasti. Älä vähättele tuntemuksiasi, vaan harkitse avun hakemista.
Masennuksen hälytysmerkit
1. Olosi on lähes jatkuvasti alakuloinen. Olet itkuinen tai surullinen etkä osaa eritellä, miksi. Tunnet syyllisyyttä siitä, ettet osaa olla tyytyväinen elämääsi, vaikka muut vaikuttavat osaavan.
2. Entiset asiat eivät kiinnosta. Ystävien puheluihin vastaaminen tai tapaamisten sopiminen tuntuu työläältä ja vastenmieliseltä. Harrastuksiin lähteminen muuttuu ponnistukseksi.
3. Juuri mikään ei tunnu mielihyvää. Mielihyvän katoaminen voi ilmetä tasaisena harmautena ja innostuksen loppumisena. Ruoka ei maistu tai sitä alkaa ahmia. Seksuaalinen halukkuus vähenee.
4. Nukut huonosti. Et saa unta illalla, vaikka olet väsynyt, tai heräilet öisin ilman syytä. Pelkäät jo etukäteen nukkumaan menemistä ja sitä, ettei toive levollisesta yöunesta taaskaan toteudu.
5. Olet väsynyt, nukuitpa kuinka paljon tahansa. Haaveilet, että saisit nukkua koko päivän, ettei tarvitsisi ajatella tai tehdä mitään.
6. Et tunne olevasi oma itsesi. Muistelet hämmentyneenä, miten helpolta elämä tuntui ennen. Haluaisit olla entinen itsesi, mutta et tiedä, miten.
7. Ärryt helposti. Otat asiat liian henkilökohtaisesti, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat vaikeilta kestää.
8. Koet epämääräisiä kipuja. Sinulla on vatsavaivoja ja päänsärkyä, joille ei löydy selitystä.
9. Olet ahdistunut. Ahdistus tuntuu rinnassa esimerkiksi poltteena, kihelmöintinä tai tummana möykkynä.
10. Sinun on vaikea keskittyä. Lykkäät asioiden aloittamista ja toimeen tarttumista. Asioita on vaikea saada päätökseen. Ajatukset takkuilevat, muisti huonontuu.
11. Kuolemaan liittyvät ajatukset valtaavat mielen. Ajattelet, ettei kuolema oikeastaan olisi ollenkaan huono vaihtoehto nykyiseen oloon verrattuna.
Soita pian sinne lääkäriin, jos ne lääkkeet kuitenki auttais? Vaadi päästä toiselle psykologille puhumaan. Voimia arkeen, älä luovuta❤️
Kymmenen vuotta sitten jouduin pariksi kuukaudeksi osastolle vakavan masennuksen takia. Tämän jälkeen masennus on uusiutunut pari krt lievempänä joista toisella kerralla olin töistä pari kuukautta sairauslomalla. Nyt on kolme vuotta oltu ilman lääkkeitä ja käyn töissä, mutta monta kertaa päivässä huomaan ajattelevani että kunhan lapset muuttavat kotoa voin irtisanoutua töistä ja tappaa itseni.
Joka päivä mietin myös että soittaisinko lääkäriin että saisin lääkkeet. Mutta en saa soitettua. Sivuvaikutukset on niin rajut (kokemusta on) etten voisi taaskaan mennä töihin ja se tietäisi sairaslomaa. Sairaslomaan ei yksinkertaisesti ole varaa ja lääkkeiden kanssa olisin niin umpiväsynyt tai pahoinvoiva ettei vuorotyöstä tulisi yhtään mitään.
Muuton jälkeen terveyskeskuksessa on inhottava vanha ukko psykologina jolle en pysty puhumaan mitään. Työterveydessä pääsee psykologille vain kolme kertaa jonka jälkeen lähettävät omaan terveyskeskukseen sen ukon pakeille.
Vapaapäivät olen kotona. Hyvin usein linnoittaudun kotiin koska en pääse sängystä ylös. Pakolliselle kauppareissulle lähtö voi viedä monta tuntia. Ovea avatessa joudunkin palaamaan sänkyyn.
Fyysinen kunto alkaa olla huono. Hampaat vihlovat eli niissä on reikiä. Suihkuun jaksan kerran pari viikossa vaikka hoitotyössä pitäisi huolehtia hygieniasta.
Kukaan ei tiedä. Tuttavat luulevat että olen sama aktiivinen harrastaja joka olin ennen ja en siksi vastaa puhelimeen.
Sisaret luulevat että olen töissä kun en vastaa puhelimeen.
Siitä on kohta kaksi vuotta kun kukaan on käynyt luonani kylässä koska en JAKSA ketään. Eikä sellaisia läheisiä ystäviä ole jotka mitään ihmettelisivät.
En ole vielä edes neljääkymmentä mutta tunnen itseni satavuotiaaksi. Tosin töissä hoitamillani vanhuksillakin on enemmän harrastuksia ja vilkkaampi sosiaalinen elämä.
Olin vasta viikon töistä lomalla. Töissä valehtelin mummoille käyneeni sukuloimassa kun en kehdannut kertoa että makasin koko viikon yksin kotona ja itkin. Välillä skarppasin kun teinit tulivat kotiin, välillä valehtelin heille että oli ollut koko päivän menossa ja siksi makaan.
Ilman noita teinejä olisin jo katkaissut elämänlangat omalta osaltani.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
