SusAnna

Rakastin Annan pulppuavaa mielikuvitusta ja tapaa nimetä paikkoja: "Suloisuuden valkea tie", "Rakastavaisten polku", "Tumma päilyvä aallokko". Itselläni oli ongelmia kiivaan temperamentin suhteen lapsena. Tunsin sielujen sympatiaa, kun Anna uskalsi suuttua naapurin täti-ihmiselle Rachel Lyndelle ja iski koulussa kivitaulun luokkatoverinsa (ja tulevan miehensä) Gilbert Blythen päähän. Tällainen käytös tuskin oli suotavaa aikana, jolloin Montgomery kirjoitti tämän kirjan (1908).