Taideteos (157/174)

Tässä taulussa näen itseni 70 vuoden takaa.
Minut, viisivuotiaan pojan ja kolme nuorempaa sisarustani oli vaikeiden kotiolojen takia yht ’äkkiä ilman mitään selitystä viety kotoa sen aikaiseen lastenkotiin.
Oli ikävä äitiä ja isää. Oli ikävä kotia.
Ruumiillinen kuritus oli jokapäiväistä johtajattaren taholta. Isommat pojat kiusasivat pahasti. Monet itkut itkin pimeässä kopissa, mihin meitä lapsia johtajatar tukasta vei häpeämään.
Parin vuoden päästä pääsin hyvään kasvattikotiin, missä oli rakastava äiti ja kaikki haaveilemani eläimet navetassa. Sain uuden alun elämälle.
* Voisin kertoa oman tarinani Kodin Kuvalehdessä.