Riippumatto (9/37)

Riippumattoni
Haaveilin usein työelämässä ollessani kesäisistä lepohetkistä riippumatossa. Tuolloin riippumatto oli vai unelma, mihin yhdistin toiveeni levätä. Elämäni työn pyörteissä, kolmen lapsen äitinä, yhden koiran huoltajana ja kiireisen miehen vaimona ei antanut paljoakaan mahdollisuuksia riippumiseen matossa. Lomallakin oli omakotitalossa ja lasten harrastusten parissa paljon puuhaa, harvoin tuli hetkiä ottaa aikaa itselle ja olla vain.
Sitten elämä muuttui, lapset lähtivät maailmalle, koira ja mies kuolivat. Huomasin olevani yksin talossani, mutta haave riippumatosta ei kadonnut. Eräänä päivänä ystäväni tuli luokseni ja kertoi tuttavansa riippumatosta, mikä oli koditon. Matto oli kulkeutunut Etelä -Euroopasta lomamatkalta Suomeen. Tuttavan elämän olosuhteiden muututtua, sille ei löytynyt enää paikkaa. Ilmoitin heti olevani kiinnostut maton ostosta, vaikka sijoituspaikasta ei ollutkaan tietoa. Ostin maton, sen enempää miettimättä sijoituspaikkaa. Haave riippumatossa makaamisesta ei ollut haihtunut mielestäni. Matto tuli luokseni ja etsi paikkaansa monta vuotta, kunnes se löytyi uuden kotini pihalta. Nyt se riippuu kahden koivun välissä ja minä voin viettää siinä leppoisia eläkepäiviäni kirjoja lukien tai muuten vain laiskana ja onnellisena leväten.