”Jos pitäisin teinejä tiukassa komennossa, eikö siitä vain kasvaisi kiusaus venyttää sääntöjä ja valehdella minulle?” lukijamme kysyy.
Luin Kodin Kuvalehdestä tutkijalääkärin neuvot jälkeläisten ruutuajan kurissa pitämiseen.
Tiukat neuvot tuntuivat vähän todellisuudelle vierailta: eipä ole meidän perheessä teini-ikäisille täpäkkää komentoa saati tunnin puhelinaikaa, jonka lapset viettäisivät vieressäni olkkarin sohvalla ja surffaisivat vain hyväksymilläni ikätasoisilla sivustoilla.
”Yhteistä aikaa en jaksa tai halua käyttää tappeluun, joten varmaan olen lepsu.”
Yhteistä aikaa en jaksa tai halua käyttää tappeluun, joten varmaan olen lepsu. Minusta teini-ikäisten kasvattaminen ei voi olla tiukkaa käskyttämistä.
Kieltämättä joskus teini-iän myrskyn silmäkkeessä tuntuu, että ystävälliset kehotukseni kaikuvat kuuroille korville.
Kieltämättä joskus teini-iän myrskyn silmäkkeessä tuntuu, että ystävälliset kehotukseni kaikuvat kuuroille korville. Teinit joka tapauksessa mököttävät minulle ja lukevat kokeisiin vain, jos heitä huvittaa.
Jos pitäisin teinejä tiukassa komennossa – olisi tarkka ruutuaika, sijainnin seuranta ja tiukka ei yhden oluen juomiselle kavereiden bileissä – eikö siitä vain kasvaisi kiusaus venyttää sääntöjä ja valehdella minulle?
Aika pian teinit ovat täysi-ikäisiä ja heidän pitäisi olla valmiita maailmalle. Kannattaako heidän silloin kapinoida kotioloja vastaan vai aloittaa itsenäinen elämänsä luottaen siihen, että äiti yrittää ymmärtää ja on heidän puolellaan?
Joustava äiti
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme vastauksia ja yhteystietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.
