Käkikello

Mummolassa oli ruskea käkikello. Tasa- ja puolituntisia odottelin innokkaasti kellon alla istuen nähdäkseni avautuvasta luukusta kukkuvan käen. 14 vuotta sitten sanoin miehelleni, että kun täytän 40 vuotta, ostan itselleni käkikellon. Mieheni vastasi, että sitä et kyllä osta tähän taloon kukkumaan. Kului 10 vuotta ja nelikymppiset lähestyivät. Ostin itselleni käkikellon, joka päivä vedettävän. Omalle perheelleni ja vieraille se on aina vaan yhtä suuri ihastuksen kohde. Mieskin on tottunut sen kukuntaan!