keinustuoli

Abiturienttina näin tämän tuolin antiikkiliikkeen edustalla. Seuraavana päivänä pappani lähti kanssani tuolia hakemaan ja lupasi maksaakin sen. Siinä olisi hyvä lukea yo-kirjoituksiin. Kauppias pyysi tuolista sata markkaa. Kunnostin puuosat itse ja tein uuden päällisen. Sittemmin tuoli on kulkenut mukanani opiskelijakämpästä toiseen ja nykyiseen kotiimme, jossa siinä on olohuoneen parhaalla paikalla rauhoiteltu öisin itkeviä vauvoja. Jokaisen muuton yhteydessä siitä on harkittu luopua, mutta aina se on saanut jäädä. Olenpa pannut merkille, että vieraatkin istuutuvat aina ensin tähän, eivätkä uudelle hienolle nahkasohvallemme. Nykyisin minua miellyttää taas alkuperäinen turkoosi väri. Luulenpa että halvalla saatu, tilaa vievä ja muusta sisustustyylistämme poikkeava mööpeli on tullut jäädäkseen.