Salla Kangasniemi ja Juhamatti Muuraiskangas tapasivat ensi kerran kahdeksanvuotiaina. Siitä lähtien he ovat olleet yhdessä lähes joka päivä.
Salla Kangasniemi, 39:
"Kahdeksanvuotiaana muutin pääkaupunkiseudulta Vääksyyn. Kun astuin ensimmäisenä koulupäivänä uuteen luokkaan, huomasin Juhamatin. Hän näytti söpöltä hymypojalta.
Ihastuimme heti. Juhamatti pyysi kaveriaan tarkkailemaan, vilkuilenko häntä tunnin aikana.
Tiesimme toistemme tunteista. Kun Juhamatti löysi tyttöjen vedettävän rannekellon rannalta, hän antoi sen minulle.
Yläasteella ihastus muuttui salaisuudeksi. Juhamatti tuntui minusta niin läheiseltä, että ihastuminen nolotti. Hänen äitinsä oli ala-asteella opettajamme, ja tuntui myös kiusalliselta retkahtaa opettajansa poikaan.
Nyt tai ei koskaan
Olimme samalla luokalla ylioppilaskirjoituksiin asti. Abikeväänä Juhamatti päätti, että nyt tai ei koskaan. Hän lähetti minulle kirjeen, jossa kertoi, että rakasti minua.
Hämmennyin ja toimin itselleni tyypilliseen tapaan: en tehnyt mitään. En vastannut kirjeeseen.
Kahden viikon kuluttua paras ystäväni käski minua miettimään, miltä Juhamatista mahtoi tuntua, kun en vaivautunut vastaamaan. Kävelin puhelinkoppiin, soitin Juhamatille ja kysyin, haluaisiko hän tulla meille. Hän hoki luuriin, että ei voi olla totta, sä soitat mulle.
Siitä lähtien hän tuli meille joka päivä.
Tunnen itseni valtavan onnekkaaksi, kun olen löytänyt kumppanin niin nuorena. Kahdeksanvuotiaasta asti olemme nähneet toisiamme lähes joka päivä työmatkoja ja armeija-aikaa lukuun ottamatta.
Kumpikin muuttuu
Nuorena opiskelin toimittajaksi ja Juhamatti historianopettajaksi. Muutama vuosi sitten kumpikin halusi vaihtaa alaa. Minä opiskelin taidetta ja tekstiilisuunnittelua ja Juhamatti siirtyi bisnesmaailmaan.
Pitkässä suhteessa kumpikin muuttuu, ja niin pitääkin. Siihen pitää olla oikeus.
Välillä olen miettinyt, jaksaako Juhamatti uskoa unelmiini, mutta aina hän on uskonut.
Parasta elämässämme ovat poikamme Oula, 8, ja Niila, 4. Oula on nyt samanikäinen kuin minä ja Juhamatti tutustuessamme. Jos hän sattuisi ihastumaan, en naureskelisi. Lasten tunteita ei saa vähätellä. On mahdollista, että ensi-ihastus onkin juuri se oikea, sydämen valittu.
Olen aina rakastanut Juhamatin huumorintajua. Hänen kanssaan on hauska elää. Näen hänessä yhä pienen pojan, joka sai minut lapsena nauramaan.
Juhamatti muistuttaa vieläkin usein, että hän sai juuri sen tytön, jonka halusi."
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2014.
