VR:n tunnelmallinen asuinkasarmi on monen perheen koti

VR:n asuinkasarmi rakennettiin 1890-luvulla Keravan aseman liepeille arkkitehti Bruno Granholmin piirustuksista. Siinä oli kodit kahdeksalle rautatieläisperheelle. Nyt talossa on kuusi huoneistoa. Kauniisti koristeltu puurivitalo on hieno esimerkki perinteisistä rautatieläisten taloista. 

Tässä jutussa kolme huoneistojen asukasta kertoo kodeistaan.

Sirkusta, safaria ja ripaus kultaa

Asukkaat: Maalariyrittäjä Paula Rautiainen, 27, ja insinööriopiskelija Kalle Turtiainen, 28. 
Koti: Yksiö, 45 m².

Sekarotuinen Urmas ja mäyräkoira Meikku kertovat reippaasti haukkuen, että kotiin on tullut vieras. Eteiseen pujahtavat vielä kissat Taavi ja Topi nuuhkimaan ja kiehnäämään.

Paula Rautiaisen ja Kalle Turtiaisen eläinperhe asuu reilunkokoisessa yksiössä. Asuntoon mahtuu monta erilaista tyyliä ja tunnelmaa.

Paula nauttii kodin laittamisesta kauniiksi.

”Pidän sekä runsaasta rokokoosta että fiftarityylistä”, Paula kertoo.

Niinpä seinille on ripustettu Paulan isältä saatu purkkapakettitaulu ja vintage-liikkeestä ostettu safarihattu. 1950-luvun kalusteilla sisustettua keittiötä piristävät Amerikasta tuodut Star Wars -juomalasit. 

Turkoosi makuuhuone on tyyliltään runsaan romanttinen. Kylpyhuonekin hehkuu: kullanvärinen, koristeltu peilinkehys ja kaksikupuinen 1950-luvun lamppu ovat löytöjä vanhantavaran liikkeistä.

Makuuhuoneessa nähdään nyt turkooseja unia. Seinän koristelistat mukailevat tyyliä, joka talon rakennusaikana oli yleinen porvariskodeissa.

Paula ja Kalle sisustavat kotiaan leikkimielisesti ja vanhaa arvostaen. Kotia koristavat muun muassa kehystetyt tivolin mainosjulisteet, jotka muistuttavat pariskunnan tapaamisesta yhdeksän vuotta sitten. Molemmat olivat tuolloin kesätöissä Kallen suvun perustamassa Tivoli Sariolassa.

Värikylläistä tyyliä Paula suosii myös pukeutuessaan. Eteisen kaapin päällä on paljon kenkälaatikkoja, ja Paula paljastuu kenkäsuunnittelija Minna Parikan faniksi.

Paula on ammatiltaan maalari. Hän on toteuttanut kodin remontit itse. 

Makuuhuoneen verhojen Toile de Jouy -kuviot vievät Ranskan maaseudulle. 

”Minulla on tapana palkita itseni isosta maalausurakasta. Kun saan homman valmiiksi,annan itselleni luvan ostaa jonkin sisustustavaran, jota olen toivonut pitkään. Yksi sellainen oli kirjailtu flamingotaulu.”

Se sopi hyvin kotiin, josta löytyi jo täytettyjä lintuja, nukkekodin kalusteita, Staffordshiren posliinikoiria sekä lasisen kellokuvun alla asuva hiiri.

Maalaisromantiikkaa ja pari kaunista kolhua

Asukkaat: Tekstiilihuoltaja Päivi Lehtonen, 55, ja auton­kuljettaja Keijo Lehtonen, 55.
Koti: Kaksio, 68,5 m².

Lapsena Keijo Lehtonen ajoi usein pyörällä puisen rivitalon ohi. Silloin hän ei osannut aavistaa, että asuisi vielä joskus itse VR:n työntekijöiden vanhassa asuintalossa.

Myös Keijon vaimo Päivi Lehtonen oli ihaillut taloa lapsesta asti. Kun asunnot tulivat pari vuotta sitten perusteellisen remontin jälkeen myyntiin, hän halusi ehdottomasti nähdä sisälle.

Päiviä viehättää sisustaminen vanhoilla maalaisromanttisilla huonekaluilla. 

Lehtosten paritalo Keravan Saviolla oli jäänyt turhan tilavaksi lasten aikuistuttua. Keijo ei ollut aluksi innostunut vanhaan taloon muuttamisesta, mutta päätös oli selvä pian sen jälkeen, kun hän oli astunut kak­sion kynnyksen yli.

”Sanoin, että me muutetaan tähän”, Keijo muistelee.

”Ihastuin valkoisiin seiniin, korkeisiin huoneisiin ja valoon, jota tulvi ikkunoista. Ja piharakennuksen saunaan.”

Kun Päivi ja Keijo ostivat asunnon, sen remontti oli jo valmis. 

Olohuoneen pönttöuunissa rätisee tuli monta kertaa viikossa.

”Lattioiden ja kynnysten kulumia ei onneksi ole pyrittykään peittämään. On kiva, että eletty elämä näkyy”, sanoo Päivi.

Hän myöntää alkuun vierastaneensa modernia keittiötä, jossa on kiiltävänvalkoiset kaapinovet, kapeat metallivetimet ja mustat mosaiikkikaakelit. Nyt silmä on jo tottunut niihin.

Lehtosten kotiin tullaan kylmästä eteisestä, joka on seinänaapurin kanssa yhteinen. Olohuone ja makuuhuone sijaitsevat taloyhtiön sisäpihan puolella.

Asunnossa aistii hauskasti menneen ajan tunnelmaa. Keittiössä on levitettävä puusohva ja räsymatto. Seinää koristavat Keijon äidiltä perityt Arabian kukkalautaset ja puinen jauholokerikko. 

Makuuhuoneen virkattu päiväpeitto, keltainen nalle ja henkarissa roikkuva valkoinen alushame ovat muistoja Päivin lapsuudesta. 

Keittiön ikkunassa roikkuu hopealusikoita, jotka ovat Keijon isän ja isoisän juoksukilpailuista saamia palkintoja.

Koska Päivi nauttii sisustamisesta, koti ei tule koskaan valmiiksi. 

Päivin mielestä on mukava kutoa villasukkia olohuoneen uunin lämmössä. Makuuhuoneen uunissa poltetaan vain kynttilöitä, koska uuni loimottaisi huoneen liian lämpimäksi nukkumiseen.

Pariskunta iloitsee vilskeestä, jota lasten ja lastenlasten vierailut tuovat. Silloin tunnelma lienee melkein yhtä tiivis kuin sata vuotta sitten. 

”Toissa jouluna täällä oli 14 ihmistä ja kaksi koiraa. Hyvin mahduttiin”, Päivi hymyilee.

Kierrätystä ja saunailtoja

Asukkaat: Yrittäjä Laura Pelho, 49, ja opiskelija Carla Pelho, 17.
Koti: Kolmio, 82,5 m².

Kun äiti ja tytär ovat molemmat innokkaita sisustajia, kotona tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Uuteen kotiin muutto antoi siihen Laura ja Carla Pelholle yhä lisää mahdollisuuksia.

Asemansillassa myynnissä ollut asunto hurmasi Laura Pelhon keväällä 2012. Korkeat huoneet, lankkulattiat ja pönttöuuni tekivät vaikutuksen. Paritalokoti pantiin myyntiin, ja Laura muutti Carlan kanssa rivitaloon.

Lauran lukiota käyvän tyttären Carlan mielestä asunnossa parasta on sijainti lähellä koulua ja asemaa. 

Kolmen huoneen, keittiön ja kylpyhuoneen asunnossa on mukavasti tilaa. Sisäänkäynnin puolella ovat Carlan huone ja keittiö, pihan puolella olohuone ja Lauran makuuhuone.

Asunnossa ei ollut valmiita komeroita tai kaappeja, joten säilytystilat piti saada kuntoon heti alussa. Äidin makuuhuoneeseen rakennettiin seinän kokoinen kaapisto Ikean Bestå-kaapeista.

Valkoiseksi maalatut pariovet Lauran makuuhuoneeseen teetettiin Carlan isän yrityksessä Tsekissä. Carla maalasi myös eteisen siivouskaapin valkoiseksi.

Lauran ja Carlan kodissa on paljon vanhoja, puisia huonekaluja. Ne tuovat sisustukseen lämpöä.

Monet huonekaluista Laura on ostanut käytettyinä. Laura iloitsee muun muassa Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoleista.

”Olen tehnyt hyviä löytöjä vanhojen tavaroiden liikkeistä sisareni kotiseudulla Billnäsissä sekä Heinolassa, missä meillä on kesämökki.”

Kotona on paljon muistorikkaita tavaroita. Lauralle rakkaita ovat esimerkiksi Auni-siskon maalaukset ja metallikorit. Ajan myötä on tarkoitus tapetoida ja maalata seiniä. Olohuoneeseen pitäisi myös hankkia sohva. 

Lauran makuuhuoneeseen tuo vanhan ajan henkeä Bruno Mathssonin vihreä nahkainen nojatuoli. Korkeakiiltoisista kaapinovista heijastuu Keravan asema.

Laura viljelee naapurin Paulan kanssa taloyhtiön pihalla tomaatteja ja yrttejä. Hän kehuu myös yhteiskäytössä olevaa piharakennusta, jossa on sauna ja takka. Kodin kylpyhuone on pieni, joten pihasaunasta on tullut sitäkin tärkeämpi.

”Syksyllä vietän siellä aikaa takkatulen lämmössä. Tällainen vanha miljöö rauhoittaa kiireistä ihmistä.”

Lauteilta hän seuraa rautatieaseman tulevia ja lähteviä junia. 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2014.