Lukijan kirje: Pakotin pojan pois kotoa
Nyt poika kiittää, että äiti tarttui asioihin ja pakotti hänet muuttamaan omilleen.
Poikani sai potkut töistä ja jäi kotiin – ei tehnyt mitään, eikä aikonutkaan tehdä. Yritin jutella hänen kanssaan, mutta oli kuin olisimme puhuneet eri kieltä. Minä puhuin työn etsimisestä ja arjen asioista, hän vältteli niitä aiheita.
Kävin juttelemassa etsivän nuorisotyön ihmisten kanssa. He kannustivat minua pysymään tiukkana, huonontamaan palveluja kotona ja asettamaan tavoitteita. Kirjasin vaatimukseni paperille ja annoin pojalleni. Ensimmäinen deadline oli työvoimatoimistossa käynti ja asunnon etsiminen.
Hän ei tehnyt mitään. Seuraavaksi kehotin häntä tekemään muuttoilmoituksen. Vaikka nuorella ei ollut asuntoa, hän voi muuttaa pois vanhempien asunnosta. Hän ei halunnut tehdä sitä, joten minä kävin maistraatissa tekemässä ilmoituksen.
Kun kevät koitti, ilmoitin pojalleni päivän ja kellonajan, jolloin hänen pitää poistua asunnostani. Nyt hän asuu kaupungin asunnossa ja kiittää minua siitä, mitä tein. Tällainen ei varmaankaan toimi kaikkien peräkammarin poikien kanssa, mutta uskoin, että hän pärjää. Ja on pärjännyt.
Jos en olisi pakottanut häntä pois kotoa, en olisi todennäköisesti ikinä saanut häntä itsenäistymään, sillä hänellä itsellään ei ollut siihen tarvetta vielä 25-vuotiaanakaan. Ilman tekojani hänestä olisi tullut peräkammarin poika.
Päivi
