Riitta pärjää neljän tunnin unilla:
Lahdessa asuva Riitta Viinanen, 68, on eläkkeellä oleva kemisti. Hän on aina nukkunut vähän. Hänellä on kaksi aikuista tytärtä, joista vanhin ei osaa nukkua, ellei ole pimeää ja hiljaista. "Oli kova koulu hyväksyä, että tytär on niin erilainen nukkuja kuin minä."
Lahdessa asuva Riitta Viinanen, 68, on eläkkeellä oleva kemisti. Hän on aina nukkunut vähän. Hänellä on kaksi aikuista tytärtä, joista vanhin ei osaa nukkua, ellei ole pimeää ja hiljaista. "Oli kova koulu hyväksyä, että tytär on niin erilainen nukkuja kuin minä."

Kemisti Riitta Viinanen tarvitsee vain neljä tuntia unta vuorokaudessa. Hän on ollut vähäuninen lapsesta saakka.

"En kiinnittänyt nukkumiseeni lapsuudessa mitään huomiota. Enkä minä nytkään sitä erityisesti ajattele. Joku menee aikaisin nukkumaan, toinen ei. Äitini oli samanlainen kukkuja kuin minä. 

Avioliiton alkuvuosina koetin mennä nukkumaan miehen kanssa samaan aikaan. Saatoin nukahtaa mutta heräilin jatkuvasti katsomaan kelloa. Aamulla olin kiukkuinen. 

Jos nukun liikaa, minulle tulee pää kipeäksi ja tuntuu kuin elämä menisi hukkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En lue sängyssä enkä tee mitään muutakaan.

MIELUITEN MENEN nukkumaan kahden, kolmen aikaan yöllä. Kun minua alkaa väsyttää, puen yöpuvun, käyn iltapesulla ja menen sänkyyn.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En lue sängyssä enkä tee mitään muutakaan. Nukahdan kuin valokatkaisijasta kääntämällä. Herään virkeänä noin neljän tunnin kuluttua ja nousen heti ylös. En jää koskaan sänkyyn loikoilemaan. 

Auringonpaiste tai äänet eivät häiritse untani. Voin nukkua kesälläkin verhot auki.

Jos havahdun johonkin kovaan ääneen, totean että jaahas, nyt ovi kolahti, ja jatkan uniani. Jos on nukkumisaikani, minä nukun. En pyöri unissani vaan herään aina samassa asennossa. 

Kerran kokeilin ottaa tabletin sänkyyn. Yöllä havahduin, että olin nukahtanut, ja tabletti oli edelleen samassa asennossa käsieni varassa.

Mieheni tarvitsee paljon unta.

MIEHENI MENEE nukkumaan jo yhdeksän jälkeen. Hän tarvitsee paljon katkeamatonta unta. Siksi olemme nukkuneet eri huoneissa siitä asti, kun toinen lapsemme syntyi. Meillä on niin eri rytmi.

Mieheni vetäytyy jo alkuillasta omaan huoneeseensa, ja minä jatkan puuhastelua, josta ei tule kamalaa kolinaa. En imuroi tai tiskaa.

Kun ei nuku, ehtii enemmän. Olen luonteeltani sellainen, että teen mielelläni montaa asiaa yhtä aikaa.

En koe yötä miksikään ihmeelliseksi ajaksi, se on samaa elämää. Yöllä on vähän erilaista, hiljaista ja pimeämpää, eivätkä ihmiset kulje kaduilla.

En silti tunne oloani yksinäiseksi. Olin perheen ainut lapsi ja totuin viettämään aikaa yksin. 

Öisin teet töitä, luen kieliä ja vastailen sähköposteihin.

KALENTERINI ON aina täysi. Jäin muutama vuosi sitten eläkkeelle mutta en malttanut olla jatkamatta samaa kemistin työtäni oman yrityksen kautta konsulttina. 

En osaa olla, jos minulla ei ole koko ajan puuhaa.

Öisin teen töitä, luen kieliä ja vastailen ystävien sähköposteihin. Tuttuni ovat jo tottuneet saamaan minulta postia kummallisiin aikoihin. Kuusi vuotta sitten opettelin nypläämään pitsiä.

En katso juuri koskaan televisiota. Ei minulla ole siihen aikaa. Jos joskus katson jonkun dokumentin, otan käsityön siihen oheen.

Olen sodan jälkeisen sukupolven lapsi, ja äiti opetti, ettei naisella ole aikaa istuskella. Kuuntelen mieluummin äänikirjoja, jotta voin samalla vaikka silittää. Muuten en olisikaan ehtinyt lukea Laila Hirvisaaren tuotantoa.

Osaan nukahtaa milloin vain.

KYMMENEN VUOTTA sitten näin televisiosta haastattelun, jossa Aamulehden toimittaja Maila-Katriina Tuominen kertoi omasta lyhytunisuudestaan. Silloin tajusin, että tuollainenhan minäkin olen. Sitä ennen en ollut kuullut koko lyhytunisuudesta.

Osaan nukahtaa milloin vain myös päivällä. Näin voin nukkua varastoon tai hoitaa univelkaa.

Paha tapani on jättää esimerkiksi esitelmien valmistelu viimeiseen yöhön. Ajatuksissani minulla on aina koko vuorokausi käytössäni."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 3/2016.

Riitan unipäiväkirja

Maanantai

Herään kello 8. Hoidan päivän normaalit puuhat.

Yöllä valmistaudun tiistain kokouksiin. Sänkyyn menen kello 3.

Tiistai

Herään itsestään 7.30. Illalla puran kokouksia ja vastaan sähköposteihin. Yöpuulle ehdin kello 3.

Keskiviikko

Ovikello herättää kello 8. Illalla käyn Pieni merenneito -baletissa Helsingissä.

Nukkumaanmenoaikani on kello 2.

Torstai

Herään pirteänä 6.30. Kokous- ja lääkärimatkalla otan Helsingin-junassa puolen tunnin torkut.

Illalla käy vieraita. Nukahdan 2.30. 

Perjantai

Kello herättää 4.30. Tunnin unet junassa Helsinkiin ja sama palatessa.

Illalla pakkaan metsästysretkelle ja menen unille noin yhdeltä.

Lauantai

Herätyskello pirisee 5.20. Ajan autolla Kuorevedelle huonossa säässä ja otan Kuhmoisissa tunnin unet bensa-asemalla. Yöunille kello 3.

Sunnuntai

Herään 7.20. Otan illalla puolen tunnin torkut ja painun pehkuihin aamulla 7.30 miehen valmistaman munakasaamiaisen jälkeen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla