Hyvä uutinen: on ihmelääke, joka laskee verenpainetta, vähentää ahdistusta ja haihduttaa stressihormoneja. Löydät sen keskimäärin 200 metrin päästä.
Stressi on hyvä asia. Ilman sitä ihmisen suku olisi aikaa sitten kadonnut maan päältä.
Stressi pitää hereillä ja valppaana. Se patistaa toimimaan, jos jokin rasahtaa pimeydessä tai auto lähestyy liian kovaa vauhtia.
"Silloin keho alkaa tuottaa stressihormoni kortisolia, joka lisää valppautta ja suorituskykyä. Samalla erittyy adrenaliinia, joka valmistaa juoksemaan pakoon tai huhkimaan kunnolla", tarkentaa mielentaitojen valmentaja ja Metsämieli-menetelmän kehittäjä Sirpa Arvonen.
Ihminen on siis rakennettu kestämään stressiä – mutta vain silloin tällöin. Kun muinainen esivanhempamme oli päässyt karkuun leijonalta, hän vetäytyi lepäämään luolan suojaan. Huh huh, selvisinpäs!
Stressi vähenee, vaikket tee mitään
"Nykymaailman ongelma on, ettei huh huh -hetkiä tule", Arvonen sanoo.
"Stressin aiheuttajat ovat muuttuneet konkreettisista leijonista epämääräisiksi uhkiksi. Jatkuvasti vain tuntuu siltä, ettei enää selviä, ehdi eikä osaa. Ei pysty rauhoittumaan eikä varsinkaan nukkumaan, koska asiat vain pyörivät päässä."
Helpotusta oloon on tarjolla lähempänä kuin aavistammekaan. On laskettu, että jokaisen suomalaisen kotoa on keskimäärin 200 metriä lähimpään metsään.
"Kun käy säännöllisesti metsässä, palautusmekanismi stressistä käynnistyy itsekseen. Metsä hoitaa, eikä siellä edes tarvitse tehdä mitään erityistä.”
Olet kotona metsässä
Metsä helpottaa stressiä, koska se on ihmisen koti. Se on sitä myös vannoutuneelle cityeläjälle, joka pelkää pimeää, karhuja ja kaikkea pientä vipeltävää. Meillä on yhä luolaihmisen aivot.
Luonnon tarjoamat ärsykkeet ovat yhtä hitaita kuin ihminen. Kymmenen minuuttia metsässä tyynnyttää jo hengitystä ja sydämen sykettä.
Aivomme tulkitsevat luonnon äänet rauhoittavaksi hiljaisuudeksi. Ilmakin on luontaisessa muodossaan, ei koneellisesti kierrätettyä. Parikymmentä minuuttia metsässä kohentaa mielialaa ja antaa välimatkaa arkisiin huoliin.
"Kaikki tämä on tutkittua tietoa. On mitattu sykettä, hengitystiheyttä, verenpainetta ja stressihormoneja ennen kävelyretkeä luontoon ja sen aikana", Sirpa Arvonen kertoo.
Täältä tulee mielihyvähormoni
Kun metsäkokemukseen liittää liikunnan, vaikutus moninkertaistuu.
"Alun perin stressitilanne on tarkoittanut, että on pitänyt joko taistella tai paeta. Sen takia stressihormonit poistuvat meistä tehokkaimmin liikkuessa."
Asvaltilla jalka osuu maahan aina samalla tavalla, mutta metsässä jokainen askel on erilainen. Koko keho joustaa ja sopeutuu maaston muotoihin. Aistit antavat ajantasaista tietoa sammaleen pehmeydestä ja kallion karheudesta. Vauhdin ja reitin saa päättää itse.
"Leppoisa kävely maastossa lämmittää kehoa ja helpottaa lihasten jännitystä. Samalla verenkierto vilkastuu ja stressihormonit korvautuvat mielihyvähormoneilla."
Löydä mielimaisemasi
Tämäkin on tutkittu: Parhaiten stressiä helpottaa maisema, jonka sisään voi astua.
Se sisältää katseenvangitsijan, komean kelon tai kivenlohkareen, sekä mysteerin: puro tekee mutkan tai polku kääntyy näkymättömiin kumpareen taakse. Maasto on sen verran helppoa, ettei kaikkea keskittymistään tarvitse uhrata jalansijan etsimiseen.
"Samat elementit miellyttävät ihmisiä kaikkialla maailmassa, mutta mielimaisema syntyy myös kokemuksista ja muistoista. Siksi monelle suomalaiselle tulee hyvä ja turvallinen olo juuri metsässä", Sirpa Arvonen sanoo.
Mielipaikkaa kannattaa etsiä mahdollisimman läheltä. Silloin sinne voi piipahtaa aina, kun kaipaa hetken rauhoittumista.
"Paikka löytyy, kun kiertelee, katselee ja miettii", Arvonen neuvoo.
"Pidänkö enemmän havu- vai lehtipuista? Viihdynkö avoimella kalliolla vai suojaisella polulla? Oma elvyttävä maisema on yleensä se, joka ensimmäisenä nousee mieleen."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 3/2015. Otsikko muutettu 19.5. kello 15.58.
Metsähetki aloittelijalle
1. Varaa 10–30 minuuttia ja mene lähimmän metsän reunaan.
2. Käyskentele 10 minuuttia metsässä sinulle luontaisella rytmillä. Stressihormonit laimentuvat.
3. Pysähdy 1–5 minuutiksi kohtaan, joka tuntuu hyvältä.
4. Katsele pysähdyksen aikana ympärillesi, nuuski, kuulostele, tunnustele.
5. Huokaise ja sano itsellesi: "Tässä on hyvä nyt."
