Taitoluistelun MM-kisojen katsomossa mietitään taas: miten luistelija kestää kameroiden ristitulessa, kun suoritus on mennyt ihan pieleen. Entinen taitoluistelija Mila Kajas-Virtanen tietää.
Taas vääntyy tv-katsojan sydän solmuun: Taitoluistelija on satsannut kaikkensa juuri tähän suoritukseen MM-jäällä, mutta hyppy jääkin vajaaksi tai luistelija kaatuu pyllylleen. Ohjelman päätyttyä hän jää kaikkien katsottavaksi odottamaan murskaavia pisteitä. Televisiokamerat tähtäävät kasvoihin.
Miltä luistelijasta sellaisella hetkellä tuntuu, MM-kisojen viestintäpäällikkö ja entinen taitoluistelija Mila Kajas-Virtanen?
"Kyllähän siinä monesti ovat sanat vähissä. Luistelija ja valmentaja istuvat vierekkäin ja tuijottavat kaukaisuuteen", Mila kertoo ja naurahtaa.
Toisaalta kaikki luistelijat oppivat jo nuoresta, mikä on pelin henki. Kameran eteen pitää jäädä. Siitäkin huolimatta, että harmittaa vietävästi.
"Olisi hyvin epäurheilijamaista, jos vain häipyisi eikä jäisi kuuntelemaan pisteitä. Joskus niinkin on tapahtunut, mutta ei enää nykypäivänä."
Erityisen karvaalta tuntuu, jos luistelija on jo ehtinyt riemuita hyvästä suorituksesta, mutta pisteet jäävätkin vaisuiksi.
Häipyminen olisi tyhmää myös taloudelliselta kannalta. Hetket suorituksen jälkeen ovat monesti ainoita, jolloin urheilija pääsee näyttämään henkilökohtaisten sponsoreittensa logoja. Kilpailupuvussa niitä ei saa olla, mutta suorituksen jälkeen luistelija vetää päälleen edustushupparin tai -fleecen.
"Monen urheilijan sopimuksessa lukee, että yhteistyökumppaneiden logojen pitää näkyä aina, kun he esiintyvät kuvissa. Jos urheilija haluaa, että sponsori on mukana jatkossakin, sopimuksesta kannattaa pitää kiinni", Mila muistuttaa.
Erityisen karvaalta tuntuu, jos luistelija on jo ehtinyt riemuita hyvästä suorituksesta, mutta pisteet jäävätkin vaisuiksi.
"Sekin kuuluu lajiin. Arvioijat voivat tarkistaa suorituksen hidastuksena videolta, ja pisteet laskevat, jos piruettiin ei tullut tarpeeksi kierroksia tai ilmalento jäi hitusen vajaaksi."
"Jäätanssiparit osaavat vetää roolinsa hymyillen loppuun asti."
Luistelijaa ei erikseen valmenneta siihen, että hänen pitäisi näyttää iloista ilmettä myös ohjelman jälkeen. Silti moni jatkaa hymyilemistä, vaikka sitten kyynelten läpi. Yleisölle tulee parempi mieli, kun pettynyt luistelija jaksaa vilkutella ja heittää lentosuukkoja.
"Olen huomannut, että etenkin jäätanssiparit osaavat vetää roolinsa hymyillen loppuun asti: jäätanssi on teatraalisempi laji kuin taitoluistelu. Yksinluistelijat näyttävät herkemmin ilmeellään, että pieleen meni", Mila kertoo.
Pistelaskunurkkauksen nimi on suomalainen keksintö.
Vaan mikä onkaan sen nurkkauksen nimi, jonne taitoluistelija istahtaa odottamaan pisteitä? Se on kiss and cry, suomeksi suukota ja itke. Nimi on kansainvälisessä käytössä, mutta sen juuret ovat supisuomalaiset.
"Nimen keksi suomalaisen taitoluistelun grand old lady Jane Erkko 1970-80-lukujen taitteessa, kun Suomessa järjestettiin arvokisat. Ennen sitä puhuttiin vain nurkkauksesta, jossa pisteet annetaan."
Taitoluistelun MM-kisat Helsingissä 29.3.–2.4.2017.
