Polku luoksesi (91/172)

Kuinka kaunis
on kulkea polkua tätä
kun tiedän
ei ystävä koskaan jätä
en tieltäni enää eksyä voi
jo idästä nousee aamun koi

Puron solinaa
lintujen laulua kuulen
kesän tuulessa
armaani kutsuvan kuulen

ja askel on kevyt
se luoksesi kantaa
kohti suloista tuoksuvaa
lempemme rantaa

Tähän kauneuteen
tiedän mä oveni avaan
Kodin Kuvalehden
uuden kun tavaan