Kioskilla tapahtuu (95/172)

Oli tavallinen Huhtikuinen sunnuntai-ilta. Sää puolipilvinen, muutama aste lämmintä.Herra Hartikainen oli tyypillisellä iltalenkillään, joka tarkoitti muutaman kilometrin kävelyä kotilähiöstä läheisen puiston kautta meren rantaan ja takaisin.
Herra Hartikainen oli keski-ikäinen kirjastovirkailija. Hän asui äitinsä, leskirouva Hartikaisen kanssa avarassa kerrostalo-kolmiossa , suhteellisen hyvätuloisten ihmisten kansoittamassa viihtyisässä lähiössä. Hän oli rauhallinen sivistynyt mies, mutta jostain syystä hän oli jäänyt asumaan syntymäkotiinsa ja pysynyt naimattomana. Hänellä oli luonnollisesti jo ammattinsa liittyen suuri kirjallisuuden tuntemus ja sopivaan seuraan yhtyessään hän olikin kelpo seuramies, mutta naisseurassa auttamattoman ujo.
Herra Hartikainen oli jo kääntymässä kotikadulleen kun hän sai harvinaisen päähänpiston. Hän ajatteli poiketa läheiselle kioskille ja ostaa äidilleen jonkun lehden. Sunnuntaipäivällinen oli ollut erityisen herkullinen joten hän ajatteli kiittää äitiään yllätys lukemisella.
Kioskilla ei näyttänyt olevan muita asiakkaita. Tiskin takana puuhaili värikkääseen asuun pukeutunut naishenkilö. Herra Hakkarainen pani merkille että nainen oli hyvin viehättävä. Hiusten peittona hänellä oli taidokkaasti kiedottu huivi, mistä seikasta ja
tummasta ihonväristä päätellen kyseessä oli maahanmuuttaja taustainen henkilö.
Herra Hartikainen toivotti hyvää iltaa ja alkoi silmäillä lehtihyllyä. Hylly pursuili monenlaista julkaisua. Tuntui vaikealta tehdä ostopäätös ja niinpä hän rohkaistui kysymään myyjän mielipidettä. Myyjä siirtyi tiskin takaa herra Hartikaisen viereen. Hartikainen aisti vienon parfyymin ja hämmentyi naisen läheisyydestä. Myyjä ehdotti Hartikaiselle uusinta Kodin Kuvalehteä, sitä oli ostettu kyseisellä viikolla eniten , joten se oli varmaan laadukas ja hyvä lehti sivistyneen naisen luettavaksi. Hetken selailtuaan herra Hartikainen päätti ostaa lehden ja maksettuaan sen poistui kioskista.
Äiti oli iloisesti yllättynyt lehdestä. Hän vietti illan lueskellen ja Hartikainen siirtyi huoneeseensa suunnittelemaan seuraavan päivän töitä.Hänen ajatuksensa eivät vain tahtoneet pysyä koossa. Yhä uudelleen hän huomasi muistelevansa kioskin myyjän tummia silmiä ja lämmintä hymyä. Seuraavana päivänä hän poikkesi kioskille ja näitä käyntejä alkoi olla viikottain. Harmi että tuo laadukas lehti ei ilmestynyt joka viikko vaan herra Hartikainen joutui ostamaan useita muita lehtiä vaikka olisi saanut lukea niitä työpaikallaan aivan ilmaiseksi.Onneksi kuitenkin pari kertaa kuussa hän sai äitinsä suureksi iloksi Kodin Kuvalehden kioskin kauniin myyjän ojentamana.
Kuten arvata saattaa, romanssihan siitä syntyi. Asiat eivät sujuneet aivan mutkattomasti kulttuurien erilaisuudesta johtuen, mutta lopputulos oli kuitenkin molempia osapuolia tyydyttävä.
Hääjuhlassa kunniapaikalla koreili parin yhteen saattanut värikäs ja iloinen aikakauslehti.