Annastiina

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Eihän lehdelle oikeastaan voi kirjoittaa, oikeastaan se olisi hullua. Sinä olet opettanut, ettei kaiken täydy aina olla niin järkevää, voi myös hullutella.
Kirjoitan, koska huomasin, että me molemmat vietämme juhlavuottamme. Sinä vain olet minua kymmenen vuotta kokeneempi, mutta oikein hyvässä iässä molemmat. Muistelin juuri mikä muu meitä yhdistää. Tapasimme, kun olin alle parikymppisenä perustamassa ensimmäistä omaa kotia. Sain sinulta niin paljon neuvoja ja ideoita, sisustusvinkkejä, ruoanlaitto- ja leipomisohjeita. Välillä meinasin kadota vauvalehtien maailmaan, mutta huomasin pian kaipaavani sinua. Sinun myötäsi koin saavani omaa aikaa ja hetken lepoa arjesta. Meitä yhdistää kotikeskeisyys, kotona viihtyminen ja hyvää mieltä tuottavat pienet asiat. Arjen ylistäminen ja estetiikka.
Tänä päivänä edelleen nautin kanssasi hetken omasta ajasta ja saan taukoa opiskelusta. Tulen aina hyvälle tuulelle kauniista kuvista, hyväntahtoisista erilaisten ihmisten haastatteluista ja elämäntarinoista. Vietettyäni aikaani parissasi huomaan, että kaikki onkin ihan riittävän hyvin. Keskeneräiset työt ja nurkkien pölypallot eivät enää niin ärsytäkään.. Tuot arkeeni niin paljon iloa. Kiitos ja onnea!
(..vielä kun oppisin, että voisin nauttia seurastasi myös ilman lakritsia, mutta kaikillahan meillä on pienet paheemme..)