Joni, 30, ja pieni tarina rakkaudesta: ”Annan tyttärelleni ehjemmän lapsuuden kuin itse sain”

Rakkaus on arkitekoja, ei suuria puheita

ENNEN: "En voi olla varma, pitikö kukaan minua lapsena sylissä. Sellaisesta ei ole muistikuvia. Äidille muut asiat olivat tärkeämpiä, ja isän tapasin ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana. Joskus mietin, oliko kukaan innoissaan levittämässä käsiä ja ottamassa vastaan, kun otin ensimmäiset askeleet. Tuntuu, ettei kukaan ainakaan sanonut, että hyvä Joni."

NYT: "Kun Emilia syntyi, pääsi itku. Se oli sellainen onnellinen shokkitila. Minuun iski heti valtava rakkaus ja suojelemisen halu. Silloin tulin ehkä ensimmäistä kertaa ajatelleeksi omaa lapsuuttani kunnolla, aikaisemmin olin vältellyt liikoja tuumailuja. Päätin, että minun lastani rakastetaan. Ja että rakkaus ei ole pelkkää puhetta tai suuria tekoja, vaan ihan tavallisia arkisia. Otin tyttäreni syliin."

Joskus mietin, oliko kukaan innoissaan levittämässä käsiä ja ottamassa vastaan, kun otin ensimmäiset askeleet.

Koti on paikka, jossa odotetaan aina

ENNEN: "Kun olin pieni, aikuiset sanoivat, että jos hukun uimarannalla, saan selkääni. Usein oli olo, ettei kukaan kaipaisi, jos katoaisin vain. Vaikka kasvoin, muutuin sisältä yhä pienemmäksi ja pelästyneemmäksi. Iltapäivisin kotona oli hiljaista. Kiersin koulun jälkeen pyörällä pidemmän lenkin, ettei kotiin tarvinnut mennä niin nopeasti."

NYT: "Haluan opettaa Emilialle, että häntä odotetaan kotona aina. Kun tytär tulee päiväkodista, teen välipalaa. Aika usein värkkään sen jotenkin söpöön muotoon. Leikkaan vesimelonit ja juustot piparkakkumuotilla sydämiksi tai asettelen mansikat coctail-tikkuun. Siitä ei ole vaivaa ja tyttöni ilahtuu! Jotkut sanovat, että se ei ole miehekästä. Minä ajattelen, että vaatii rohkeutta näyttää, että tykkää."

Kiusattu uskoo, ettei ole hyvä missään

ENNEN: "Kiusaamiseni alkoi alakoulussa ja loppui vasta, kun koulukin loppui. Sain haukkuja vähän joka asiasta. Se muutti minut sellaiseksi, etten vieläkään usko olevani oikein missään hyvä. Jos joku kehuu, menen ihan vaivautuneeksi. Vain Emiliasta osaan ajatella, että jos isi hänen mielestään on taitava, hän tarkoittaa sitä oikeasti."

NYT: "Tykkään tehdä käsilläni. Siinä näkee heti, kun valmista tulee. En huutele asiasta numeroa, vaan kun joku askartelu on valmis, näytän sen Emilialle. Sekin on arkirakkautta. Tyttö alkaa hymyillä."

"Ajattelen, että tavallaan kasvan samaa vauhtia Emilian kanssa, muutun ehjemmäksi." 

Lasta saa hemmotella, kun ei passaa liikaa

ENNEN: "Lapsena söin harvoin aamupalaa. Ei kyllä ollut oikein nälkäkään. Mahassa tuntui usein omituiselta, kuin kaikki olisi jännittänyt. Minusta tuntuu, ettei lasten tarvitsisi tehdä kaikkea itse vielä kouluiässäkään. Eikö vanhempi voi vähän passata ja hemmotella, kunhan ei hyysää liikaa?"

NYT: "Joskus herään vähän aikaisemmin ja vien Emilialle aamupalan sänkyyn. Uskon, että tällaiset asiat lapset muistavat aikuisena paremmin kuin sen, kuinka monta synttärilahjaa saivat tai oliko lomalla varaa lähteä ulkomaan ihmeitä katsomaan."

Koko maailma on avoin, jos uskallat

ENNEN: "Ehkä eniten toivoin pienenä, että joku olisi kysellyt minulta, mitä kuuluu. Kenen kanssa olit välitunnilla? Mitä tahtoisit tehdä illalla? Lämmitetäänkö sauna? Tuletko avuksi pilkkomaan porkkanoita keittoon?"

NYT: "Menemme Emilian kanssa melkein joka päivä ulos. Puistoon, rannalle, metsään. Mummo sanoo, että Emiliassa ja minussa on paljon samoja piirteitä. Olemme luovia ja aika vauhdikkaita. Mietin, voiko minussa tosiaan olla jotain yhteistä noin ihanan tyttären kanssa. Ajattelen, että tavallaan kasvan samaa vauhtia Emilian kanssa, muutun ehjemmäksi. Haluan opettaa hänelle, että koko maailma on avoin."