Lukijan kirje: Onko ero ainoa mahdollisuus?
Olen miettinyt välillä eroa, mutta pelkään, että lapset kärsivät siitä ja etten kestä olla erossa lapsista. Nyt saan kuitenkin olla lasten kanssa päivittäin.
Asun avomieheni ja kahden pienen lapsemme kanssa mieheni asunnossa. Hänen vanhempansa hoitavat usein lapsiamme. Palasin työelämään vähän aikaa sitten, ja mies jäi hoitovapaalle.
Riitelemme usein, valitettavasti välillä myös lasten läsnä ollessa. Mies on muun muassa heittänyt tiskaamattomat kattilat ja paistinpannut roskiin, koska en hänen mielestään ole tiskannut tarpeeksi nopeasti.
Mies ottaa usein lapsen sylistäni vastoin tahtoani, vaikka lapsi huutaa äitiä ja haluaa olla kanssani. Lapsen hän vie vanhemmilleen. Minun mielipiteitäni hän ei kuuntele, vaan laittaa korvatulpat, jos yritän sanoa jotain.
Mies ei suostu pariterapiaan eikä halua keskustella tilanteesta kanssani pyynnöistäni huolimatta. Pelkään, että lapset kärsivät riidoistamme. He ymmärtävät koko ajan enemmän, kun kasvavat.
Olen miettinyt välillä eroa, mutta pelkään, että lapset kärsivät siitä ja että itse en kestä olla erossa lapsista. Nyt saan kuitenkin olla lasten kanssa päivittäin. Myös työpaikkani on lähellä, kun asun täällä.
Olen onneton ja väsynyt. Mies sanoo, että voin muuttaa pois, mutta ilman lapsia. Onko ero ainoa mahdollisuus parempaan elämään?
Tiina
