Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.
Se on oikeastaan aika vanha ja karmea ovi. Maali rapisee sieltä täältä, ja lukitessa ovea täytyy täräyttää oikein kunnolla ennen kuin lukko napsahtaa kiinni.
Vaikka asumme kerrostalossa, asuntoomme on pihakadun varrella oma sisäänkäynti.
Talvisin kiroan sitä. Ovi on eristetty niin huonosti, että alareunassa oven ja karmin väliin jää silminnähtävä rako. Tuulen tuntee sisällä asti, ja kerran talvimyrsky oli puhaltanut raosta eteiseen pikkuruisen lumikasan.
Juuri siinä ovessa on kuitenkin jotain erityistä.
Näen, kuinka räkättirastas pomppii pihatien toisella puolella.
Kesällä saatan avata sen ammolleen ja istahtaa kynnykselle lukemaan hyvää kirjaa. Viereen teekuppi tai lasi kylmää mehua. Näen, kuinka räkättirastas pomppii nurmella pihatien toisella puolella.
Siinä muistan taas, mitä niinä talvipuhurin sekaisina päivinä olin unohtanut: Että ne pimeät päivät loppuvat joskus. Että kesäaamuisin sängystä nouseminen on paljon helpompaa ja salmiakkituutti niin hyvää. Miltä auringon lämpö tuntuu iholla.
Vihdoin valo saa paistaa sisään asti.
