Puistolan puutarhaparatiisissa ruusut loistavat ja kaikkea voi kokeilla

Kesän kukoistuksessa Asta ja Kajo Haapalaisen puutarha Helsingin Puistolassa on paratiisi. Kasvit ja kukat ovat levittäytyneet mutkittelevien polkujen reunoille ja rakennelmien päälle niin luonnollisen rehevästi, että näyttää kuin ihminen olisi vain raivannut itselleen hiukan tilaa luonnontilaiseen puutarhaan. Näkyä hallitsevat tuhannet eriväriset ruusunkukat, joiden tuoksun voi tuntea ilmassa.

Haapalaiset antoivat eri istutusalueille nimet. Köynnösruusu Apple Blossom kuuluu Multiflora-ryhmään.

Omistajat kutsuvat puutarhaansa ruusupiha Kaarroksi talonsa vanhan tilan nimen mukaan.

Nyt on vaikea uskoa, että kun Haapalaiset vuonna 1976 ostivat vanhan puutalon, 1800 neliön pihapiiri oli surullisessa kunnossa marraskuisessa asussaan. Juolavehnä ja muut rikkaruohot rehottivat savisessa maassa. Pihan keskellä oleva kuoppa paljastui vanhaksi roskamontuksi.

Vaikka Astalla ja Kajolla ei juuri ollut kokemusta puutarhoista, he näkivät pihan potentiaalin. Tontilla oli mukavasti korkeuseroja ja paljon tilaa. Keväällä pihalta paljastui ruusu- ja sireenipensaita, sekä suuri, valkoinen Festiva maxima -pioni.

Aluksi he päättivät keskittyä puutarhassaan vain hyötykasveihin, sillä talon remontin vuoksi aika ja varat eivät tahtoneet riittää muuhun. Pihalle hankittiin vanhojen hedelmäpuiden seuraksi kirsikka- ja päärynäpuut sekä lisää marjapensaita.

Suuri kasvimaa myllerrettiin tontin perälle. Ystävät ja sukulaiset lahjoittivat perennojen taimia ja kukkasipuleita. Ensimmäisiin projekteihin kuului jätekuopan muokkaaminen lammeksi.

Kesä kesältä Asta ja Kajo ottivat uusia puutarhan alueita haltuunsa. Tietojen ja taitojen karttuessa puutarha alkoi löytää tyyliään. Harrastuksesta tuli Haapalaisille tärkeä ja rakas niin luontevasti, etteivät he osaa enää itsekään sanoa, milloin se tarkalleen tapahtui.

Aksel Olsen -ruusu kuuluu helenae-ryhmään. Köynnösruusu Bonnyssa on pienet kukat. Lummelampea hallitsee 15 vuotta sitten pienenä taimena ostettu punainen lumme.

Kaikkea ei pidä nähdä kerralla

Haapalaisten talo on vanha huvila, joka siirrettiin Helsinkiin 1920-luvun alussa Kannaksen Terijoelta. Kuistin salmiakkilasit vievät ajatukset oitis Terijoen huviloiden levollisiin mutta salaperäisiin, reheviin puutarhoihin. Astan sukujuuret ovat naapuripitäjässä Kivennavalla, joten huvilakulttuuri on hänelle tuttua. Myös kodin puutarhasta alkoi muodostua tyyliltään romanttinen ja rehevä.

"Tyylimme on esteettinen, herkkä ja kaunis, mutta tietyllä tapaa rouhea, runsas ja luonnollinen", Kajo kuvaa.

"Puutarhassa pitää kuunnella luontoa. Kasveja voi hoitaa, mutta niitä ei voi pakottaa toimimaan oman mielensä mukaan", Asta jatkaa.

Luonnollisuus ja rehevyys ovat Kaarron puutarhassa avainsanoja. Luontoa vastaan ei taistella turhaan. 

Viivasuorat linjat ja moderni siisteys eivät viehätä Haapalaisia. He ovat tehneet poluista ja penkkien rajoista mieluummin kaarevia. Penkkejä on rajattu pajusta taivutetuilla reunuksilla ja kivetykset on ­tehty luonnonkivistä tai esimerkiksi vanhoista tiilistä. Yhtään kivitavaraa ei ole ostettu valmiina.

Korkeuseroja on saatu aikaan kaarilla, kujilla ja muilla rakennelmilla, joita pitkin nykyään kiipeilevät ruusu-, kärhö- ja viiniköynnökset. Samalla kaaret ja portit rajaavat tilaa muodostaen pihaan erilaisia huoneita.

"Olemme halunneet luoda puutarhaan alueita, joissa on oma tunnelmansa. On mielenkiintoisempaa, kun kaikkea ei näe kerralla vaan kulkiessa avautuu aina uusia näkymiä", Asta kuvaa.

Nykyisin puutarhasta löytyy esimerkiksi alue nimeltä Blanche, jossa kaikki kukat ovat valkoisia. Pihan aurinkoisin maatilkku on nimeltään Soleil. Ulkomaisten ruusutarhojen ja puutarhojen inspiroimat alueet on nimetty esikuviensa mukaan Bagatelleksi ja Sangerhauseniksi. Potager on hyötykasvialue, jota hallitsee Kajon vanhoista ikkunoista rakentama kasvihuone.

Méditerranée eli Välimeren alue oli unelma, joka toteutettiin neljä vuotta sitten. Lämpimällä patiolla, viini- ja ruusuköynnösten peittämän pergolan alla kasvaa nyt puksipuita, aprikoosi ja persikka, tulppaanipuu, pasuunakukka ja oliivipuita. Syksyisin Välimeren herkät kasvit kannetaan pihasaunaan talvehtimaan.

Valdemar-köynnösruusu kukkii runsaina ryppäinä. Papulanruusun kukat avautuvat juhannuksen aikoihin. Terijokelaishuvilan kaunis lasikuisti innoitti luomaan puutarhaan menneiden aikojen tunnelmaa. 

Ruusuhulluus iski äkkiä

Haapalaisten pihassa kasvoi jo valmiiksi juhannusruusu, kurtturuusu ja kaksi mustialanruusuksi paljastunutta pensasta. Kuistinsa nurkalle he hankkivat valkokukkaisen Pohjantähti-köynnösruusun jo varhaisessa vaiheessa. Ensimmäisen oikea ruusupenkki sai alkunsa vasta 2001, kun Asta ja Kajo halusivat kokeilla, viihtyisivätkö muutkin ruusut hiekkapohjaisessa, kuivassa maassa.

Uudet kotimaiset pensasruusut istutettiin oman kompostin mullalla parannettuun maahan, ja kas, ne alkoivat kasvaa hienosti. Onnistumisesta innostuneiden Haapalaisten ruusukuume oli saanut alkunsa.

Nyt Haapalaisten puutarhassa on noin 600 lajiketta, joista toistasataa on köynnösruusuja. Ruusut ovat ottaneet suojaisan tontin omakseen, vaikka aurinkoa ei ihan suositeltua määrää riitäkään.

Haapalaiset eivät halua pelata ruusujensa kanssa varman päälle vaan kokeilevat myös sellaisia lajeja, joiden menestymisestä ei ole takeita. Useimmat ruusut ovat löytäneet paikkansa kokeilemalla, yrityksen ja erehdyksen kautta.

"Monia on vuosien varrella tapettukin. Tärkein oppitunti on ollut se, että ruusut tulee istuttaa tarpeeksi syvälle ja huolehtia tarpeellisesta vedensaannista", Kajo toteaa.

Kasvihuoneen ja tuoksuvan Lykkefund-hunajaruusun välissä on mieluisa levähdyspaikka.

Puutarhan ruusumestarina Kajo huolehtii muun muassa niiden leikkaamisesta. Hän pitää tarkkaa kirjaa lajikkeista. Yksi Haapalaisten ruusuraamatuista on Pariisista hankittu l’Ami des Jardins -lehden juhla-numero, jossa esitellään 150 historiallista ruusua. Sen sivuilta löytyvät Kajon merkinnät siitä, mitkä ruusut on jo hankittu. Uusia ruusuja löytyy ulkomaanmatkoilta ja nettikaupoista.

"Ruusujen taika piilee niiden kauneudessa ja tuoksussa. Kukinta-aikaan puutarhassa on aina ihana tuoksu, jota täytyy oikein pysähtyä hengittämään", Asta sanoo.

Suosikkiruusua ei kummankaan ole vaikea nimetä. Se on hunajaruusu Lykkefund, joka on viihtynyt paikallaan kasvimaalla niin hyvin, että sille on täytynyt rakentaa jatkuvasti lisää tukirakennelmia. Kuohkeita valkoisia kukkia aukeaa joka kesä tuhansia.

Pois paha pakkotyö

Luonnonmukaisuus on Kaarron puutarhassa tärkeää. Tarvittava multa on oman kompostin tuotosta, eikä minkäänlaisia myrkkyjä tai keinolannoitteita käytetä.
Astan ja Kajon puutarhafilosofian voisi tiivistää yhteen ainoaan lauseeseen: kaikki on mahdollista. Heille puutarha on paikka, jossa asiat saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa ilman sääntöjä tai paineita.

"Mistä tietää, ettei jokin asia onnistu, jos ei ole koskaan yrittänyt? Hulluiltakin tuntuvia asioita kannattaa kokeilla", Asta sanoo.

"Ensin käymme työhön, välillä otamme pari askelta taakse ja katsomme, miltä tulos näyttää. Jos jälki ei miellytä, voi aloittaa alusta", Kajo kuvaa.

Lähes kaikki puutarhassa tarvittava multa on oman kompostin tuotetta. Kaupasta multaa on ostettu vain kerran. 

Vaikka puutarha vie paljon aikaa, Asta ja Kajo ovat halunneet säilyttää rentouden. Piha on heitä eikä muita varten. Jos joskus ei huvita lähteä leikkaamaan ruusuja tai nyppimään rikkaruohoja, puuhat jätetään tekemättä. Talvisuojauksessakaan ei olla enää niin tarkkoja. Jos jokin kasvi ei selviä talvesta, oli sen aika mennä. Puutarhasta ei saa tulla pakkotyölaitosta, ja sen hoidossa pitää antaa itselleen armoa.

"Parasta puutarhanhoidossa on itsensä toteuttaminen. Kärsivällisyyttä ja aikaa tarvitaan, mutta hyvältä näyttävä lopputulos palkitsee", Kajo toteaa.

Asta ja Kajo eivät keksi yhtään puutarhatyötä, joka olisi heistä tylsä. Sormet syyhyävät tekemään lähes aina. Molemmat ovat kuitenkin vähitellen oppineet nauttimaan puutarhasta myös ilman jatkuvaa puuhailun tarvetta.

"Tyttäremme ihmettelivät joskus, miksi hankimme puutarhaan erilaisia penkkejä, kun emme koskaan istu niillä. Nyt yritämmekin välillä ehtiä myös vain istumaan ja ihailemaan aikaansaannoksiamme."

Tutustu ruusupiha Kaartoon: personal.inet.fi/koti/kaarto

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehti Puutarhassa -lehdessä 2/2013.

Lue lisää:

Pieni punainen siirtolapuutarhamökki on kolmen sukupolven kesäkeidas

Kesän puutarhahitti: mummokukat!

Kerttulin satumainen puutarha toipui remontista vuodessa