Lempijuliste mökiltä

Sukumme kesäpaikka on ollut 50-luvulta lähtien järven rannalla oleva punamultainen torppa Varsinais-Suomessa.
Ollessani lapsi isäni nikkaroi vinttiin perheellemme makuutilan, jonka seinälle hän ripusti tämän julisteen. 1960-70 -lukujen vaihteessa ei vielä oltu kovinkaan ympäristötietoisia, mutta isäni arvosti luontoa jo tuolloin. Vuosien saatossa juliste on hieman kuprahtanut ja vaikka se jossain välissä -suurin piirtein vuosituhannen vaihteessa -vaikutti vanhanaikaiselta, niin se kuitenkin sai jäädä paikoilleen. Onneksi, sillä minusta on mukavaa, että torpassamme on näkyvissä usean vuosikymmenen vaikutteita, niissä näkyy sukumme vaiheet.
Nyt tuo juliste on roikkunut seinällä jo 50 vuotta!

Juliste on tyyliltään aikansa tuote, mutta sen tunnearvo on kuitenkin iso.
Näin keväisin se toivottaa väen takaisin torpalle viettämään aikaa luonnon parissa -nyt jo neljännessä polvessa!

Ps. Tätä varten tutkailin/ googlasin julisteen alkuperää -se on vuodelta 1970 ja taiteilija ja graafikko Bo Aurénin käsialaa: (uran) 'Alkutaipaleella syntyi mm. raittiusjärjestöjen liiton juliste, jossa maapalloon on pistelty päivänkakkaroita. Tekstiä lienee inspiroinut herännyt ympäristöaate: ''Luo raitista tapaa, ole saasteista vapaa.''
Edelleen ajankohtainen sanoma!