Sisäinen rikospoliisini paljastui!

Vuosia luulin, etten pidä dekkareista. Koronakeväänä oli kuitenkin lukeminen vähissä ja kirjastot kiinni, joten nappasin äidin hyllystä mukaan pari ruotsalaista dekkaria - ajattelin, että jos en muuta, niin ainakin saan niistä ammatillista hyötyä (olen ammatiltani ruotsin- ja äidinkielenopettaja). Ja kuinkas sitten kävikään: nykyään olen aivan koukussa Mankellin, Edwardsonin ja Larssonin dekkareihin, alkuperäiskielellä förstås! :D
PS. Sama ilmiö tapahtui minulle jo aiemmin fantasiakirjojen kanssa - luulin, etten pidä niistä ollenkaan, mutta tyttären innostuksen myötä tartuin vastahakoisesti Pottereihin, jotta tietäisin, miksi tyttö intoilee - ja koukutuin 120-prosenttisesti! Sittemmin on tullut luettua aika monta muutakin fantasiasarjaa...