Missä ja mitä saa kuvata?
Suomessa saa kuvata julkisilla paikoilla. Julkinen paikka on sellainen, johon kaikilla on vapaa pääsy. Tällaisia ovat mm. kadut, puistot, kauppakeskukset, kirjastot, virastojen ja muiden julkisen palvelun laitosten yleiset tilat.
Kuvaaminen on kiellettyä tai vaatii luvan kotirauhan suojaamissa paikoissa, aidatuilla tai muuten rajatuilla piha-alueilla, käymälä-, sauna- tai pukeutumistiloissa, yksityistilaisuuksissa tai yleisöltä suljetuissa osissa virastoja tai muita julkisen palvelun laitoksia.
Kotirauhan suoja on Suomessa verrattain vahva, kotirauhan suojaan kuuluu kodit ja asunnot, kesämökit ja muut loma- ja vapaa-ajan asunnot, yksityispihat ja yksityispihojen muut rakennukset.
Julkisissa paikoissa saa kuvata yksityishenkilöitä, eikä sitä voi kieltää kuvattava henkilö eikä viranomainen ilman perustetta. Kukaan ei voi vaatia kuvaajaa poistamaan tai muuten tuhoamaan kuvia, ei vartija, järjestyksenvalvoja eikä edes poliisi. Ainoastaan lainvoimaisen oikeuden päätöksen mukaan valokuvat originaaleineen voidaan määrätä tuhottavaksi.
Vaikka Suomen perustuslaki (toinen luku, 12§) sallii kuvaamisen, on tärkeää muistaa se että vaikka saa kuvata, ei tarkoita että kuvien julkaisu olisi sallittua. Perustuslain takaama sananvapaus mahdollistaa kuvien ottamisen, mutta julkaisemisessa saatetaan syyllistyä yksityiselämää loukkaavan tiedon välittämiseen. Jos esimerkiksi näet kadulla erikoisesti käyttäytyvän henkilön ja saat hänestä kuvan, voi henkilön poikkeava käytös olla joko performanssi tai sairaudesta johtuvaa; jälkimmäistä et saa julkaista vaikka kuvata saat.
Mitä saa ja voi julkaista?
Yksinkertaisesti kuvaamisen ja julkaisemisen pelisäännöt voi kiteyttää kahteen lauseeseen:
1) Julkaise blogissasi vain itse ottamiasi kuvia tai joihin sinulla on käyttöoikeus
2) Älä julkaise sellaista kuvaa jota et haluaisi jonkun muun itsestäsi tai läheisistäsi julkaisevan tai johon sinulla ei ole julkaisulupaa
Lisäksi on syytä pitää mielessä internetin karrikoitu lainalaisuus, kaikki julkaistu sisältö jää nettiin pysyvästi. Siihen ei itse voi käytännössä vaikuttaa, vaikka Googlella ja muilla hakukoneilla on ainakin Euroopassa velvollisuus poistaa materiaalia näin pyydettäessä. Takuuvarmasti on helpompaa jättää julkaisematta kuin yrittää poistaa sisältö jälkikäteen.
Omien tai lähipiirin lapsista otettujen kuvien julkaisemisessa kaikki harkintavalta ja vastuu on bloggaajalla. Toisaalta omien lasten kuvia voi olla houkuttelevaa näyttää blogin lukijoille, mutta asiaa tulee pohtia myös lasten kannalta; haluavatko lapset että heidän kuvansa jää nettiin "ikuisiksi ajoiksi", voiko jokin ihana parivuotiaana otettu paljaspyllyinen kesäkuva olla yläasteikäiselle motiivi kiusaamiseen ja niin edelleen. Lapsia esittävien kuvien kanssa kannattaa miettiä tarkkaan millaisia kuvat ovat ja kannattaako niitä julkaista.
Jos julkaiset blogissasi jonkun muun ottamia kuvia, varmista että sinulla on oikeus käyttää kuvaa. Netistä löydettyä kuvaa ei saa julkaista ilman kuvan oikeuden omistajan lupaa, luvatta julkaistusta kuvasta voidaan julkaisijaa laskuttaa, tai siitä voi seurata muita hankaluuksia. Kuvan käyttöoikeus tarkoittaa sitä, että kuvan ottaja tai oikeudenhaltija antaa luvan käyttää tiettyä kuvaa tietyssä asiayhteydessä. Ilman lupaa ei saa julkaista kuvaa vaikka samassa yhteydessä mainittaisiin mistä kuva on.
Omiin kuviinsa voi lisätä kuvaajan nimen tai verkkosivun osoitteen. Esimerkiksi Googlen kuvahaku saattaa löytää blogista kuvan, jolloin kuvan päälle lisätty kuvaajan nimi tai verkko-osoite sitoo kuvan tekijäänsä vaikka kuva ei enää olisi alkuperäisellä sivustolla. Tämä vaatii vähän lisätyötä, eikä ole välttämätöntä, mutta kuvien eläessä omaa elämäänsä verkossa se saattaa palkita. Niin sanottu copyright-merkki (©) on Suomessa tarpeeton, koska tekijänoikeus on automaattisesti kuvan ottajalla. Kansainvälisesti merkki saattaa toimia pelotteena.
Sananvapaus- ja tekijänoikeuslainsäädäntö saattaa tuntua ikävältä ja rajoittavalta, mutta todellisuudessa niillä turvataan kaikkien osapuolten oikeudet. Tosielämässä tulee harvoin tilanteita joissa näihin asioihin pitäisi paneutua, mutta pelisäännöt on hyvä pitää mielessä. Vaikka netissä on helppo lainata sieltä ja linkittää tuolta, lainsäädäntö on silti sielläkin voimassa, ja vasta lainvoimainen tuomioistuimen päätös linjaa yksittäiset tilanteet. Helpointa on pitää järki kädessä ja noudattaa edellä mainittua kahta nyrkkisääntöä.
TEHTÄVÄ:
Pohdi ja kommentoi 1-3 seuraavista kysymyksistä: millaisia omia julkaisulinjauksia itse olet tehnyt? Mitä mieltä olet lasten kuvien julkaisemisesta? Oletko miettinyt tekijänoikeus- ja sananvapauskysymyksiä, saako omia kuviasi lainata luvalla tai luvatta?
Olen käyttänyt itse ottamiani valokuvia. Olen kirjoittanut kuvatekstin kohdalle blogiosoitteeni (aamunkajo1.blogspot.fi). Mitä Mikko ja muutkin kurssilaiset olette mieltä, kannattaako niin tehdä? Suojaako se väärinkäytöksiltä? Millaisen vaikutelman se antaa? Millaisia kokemuksia ja näkemyksiä teillä on tähän asiaan?
Toiseen kysymykseen vastaan, että en ole näyttänyt nykyisessä blogissani itseäni enkä myös kenenkään muunkaan tunnistettavia kuvia. Tosin olen ajatellut, että jos aloitan uuden MietinNäin -blogin, niin olisiko helpompi kirjoittaa ja antaisiko se luotettavamman kuvan, jos kirjoittaisin nimelläni ja kuvallani. Mitäs mieltä tästä olette, täysin anonyyminä vai nimellä ja kuvalla?
Viimeiseen kysymykseen vastaan, että toivon, ettei kukaan käytä kuviani ilman lupaani.
1) Minulla ei ole blogia, enkä ole julkaissut kuvia. Aion olla erittäin varovainen ihmisten kuvaamisessa siten, että he olisivat tunnistettavissa. Lupia kysyn varmaan turhankin paljon varmuuden vuoksi. Sama koskee tekstin tuottamista.
2) Lapsiin suhtaudun vielä aikuisiakin varovaisemmin.
3) En halua kuviani tai tekstejäni käytettävän ilman lupaani.
Blogin julkaisemisen aion ainakin aloittaa anonyymisti. En halua tuoda itseäni esiin vaan asioita, joita blogissani käsittelen. En halua myöskään vaikuttaa blogin lukijan ennakkoasenteisiin, joten kerron itsestäni tosi vähän. Julkaisujeni täytyy kuitenkin olla sellaisia, joiden takana voin myös nimelläni ja naamallani olla. Nämä ovat tämän hetken kuvitelmiani; saa nähdä, kuinka sitten käy, jos/kun sen bloggailun aloitan.
Pikkuisen menee nyt asian vierestä, koska en tässä kirjoita varsinaisesti blogeista, mutta somessa kiertää tällainen "omakuvia yli 15 vuoden takaa" -haaste, ja sen yhteydessä olen pohtinut yksityisyysasiaa.
Olen huomannut, että moni liittää sivustolleen huoletta kuvia, joissa näkyy myös paljon muita ihmisiä – ystäviä, sukulaisia jne. – ajattelematta lainkaan, että jostakusta voi olla epämiellyttävää nähdä oma kuvansa yllättäen toisen julkaisemana.
Itsekin osallistuin haasteeseen mutta varoin visusti liittämästä kuvia joissa olisi näkynyt muita tunnistettavia henkilöitä.
Facebookissa omassa profiilissa julkaisen aika vapaasti kuvia esim. perheestämme ja tytöstämme, mutta hyvän maun rajoissa.
Blogiini olen tehnyt linjauksen, etten julkaise lapsesta kasvokuvia yms. (hänestä esiintyy mm. kuvia jotka on otettu takaapäin ja kauempaa). Itse voin esiintyä blogin kuvissa.
Olen myös kuvannut blogiini kuvia niin, että niissä saattaa esiintyä myös ihmisiä mutta kauempaa ja takaapäin. Tämä tekee mielestäni kuvista elävämpiä.
Johanna, Eau De Cologne
Olen miettinyt omien kuvien merkitsemistä, mutta en ole keksinyt miten sen sais helposti tehtyä Macin ilmaisilla kuvankäsittelyohjelmilla. Jos onnistuisin ottamaan jonkun huippun kuvan en varmaankaan julkaisisi sitä missään ilman merkkamista.
Lapsista on joitain kuvia fb:ssä, sijoitetuista lapsista en tunnistettavia kuvia saa laittaa mihinkään ja omienkin kohdalla mietin tarkaan millaisia kuvia laitan. Aika noloja vanhoja kuvia on fb:ssä nyt näkynyt kavereiden julkaisemana toisista kavereista, itseäni en onneksi ainakaan vielä ole löytänyt mistään kuvista :)
Kieputusta
Facebook
Olen paljolti samaa mieltä kuin muutkin kurssilaiset: vain omia kuvia omassa blogissa. Lasten kuvat niin, ettei niistä tunnista, jos on pakko edes käyttää. Omien lasten ja lastenlasten kanssa olen ollut Facebookissa jo aika tiukka - ei kuvia.
Yksityisyyttä olen itsekin miettinyt. Kuinka paljon kerron itsestäni blogin yhteydessä, voiko olla nimimerkki vai jakaako suoraan tiedot, joista kuka vain pääsee seuraamaan kaikki työpaikka ym. kontaktit. Pitää vielä miettiä ennen bloggaukseni virallista aloitusta.
En haluaisi törmätä itseäni esittäviin kuviin verkossa. Työhön liityvät tilanteet ehkä siedän, oikeassa asiayhteydessä ja julkaisukanavassa, mutta pelottaa kaikkien opettajien puolesta, mitä kaikkea kuvista voi muokata...
Moikka kaikille!
Nyt täytyy sanoa että ilmassa on ihaltavasti tervettä vainoharhaisuutta, eli siis vastaajat suhtautuvat julkaistavien kuvien sisältöön sopivan varovaisesti.
Tuula H nostaa esiin opettajien työhön liittyvän ikävän ilmiön, siis kysymyksen siitä mitä kaikkea heidän kuvistaan voitaisiin pahantahtoisesti tehdä. Täytyy myöntää että en ole tuota kulmaa koskaan ajatellut, mutta nyt ihan puistattaa. Sen tiedän että tietyissä tehtävissä toimiessaan Puolustusvoimien henkilökunnassa on joutunut rajoittamaan tunnistettavia kuvia tiettyjen poliittisten ääriliikkeiden vaaran takia. Ikävää että opettajakunnassa joudutaan varmasti pohtimaan samoja asioita, mutta voin vain kuvitella mitä kaikkea herkullista vihaisen nuoren mieli voisi kuvista keksiä.
@Bloggari kyselee kuvatekstiin laitettavasta blogin osoitteesta. Tuolla tavalla merkittynä teksti ei valitettavasti suojaa tai edes hidasta kuvien varastamista. Googlen kuvahaku katsoo vain kuvia, ja jos kuva irroitetaan blogspotista, ei kuvan mukana enää liiku blogin osoite.
Kuvankäsittelykeskustelussa kävi ilmi että moni kurssilainen käyttää ilmaista Picasa-ohjelmaa. Minulla ei siitä ole juurikaan kokemusta, päivätyössäni käytän Photoshop- ja CaptureOne-ammattilaistyökaluja, mutta päätin tutkia asiaa ja löysin hyvän video-ohjeen kuvien merkkaamiseen:
https://www.youtube.com/watch?v=4wVCcIEfGN0
Video on valitettavasti vain englanniksi, mutta jos tarkkaan seuraa mitä tapahtuu, eiköhän sen pysty tekemään pienellä harjoittelulla itsekin. Joku urhea voisi vaikka kokeilla!
Minä olen antanut koulussa ja päivähoidossa luvan julkaista lasteni kuvia, joten olen julkaissut niitä itsekin. Mutta en mitään noloja, kiusallisia tai kuvia, joissa esimerkiksi vipelletään ilman vaatteita. Varsinaisia henkilökuvia lapsista on vähän, enemmän sellaisia, jossa he ovat osa miljöötä, eli huomion ei ole tarkoitus keskittyä vain heihin. Vaan kuvat kertovat esimerkiksi luontoretkistä tai matkakohteista.
Olen tarkka siitä, millaisia kuvia julkaisen verkossa. On selvää, että pitää kysyä lupa kuvatuilta henkilöiltä missä kuvan saa julkaista. Julkisella paikalla olen kuvannut haastateltavaa henkilöä ja taustalla on ollut muita ihmisiä ja heiltä en ole kysynyt lupaa julkaisuun. Käytän jonkin verran eri yritysten ja yhteisöjen kuvia ja niistä olen laittanut maininnan kuvatekstiin. Tuo antamasi linkki oli hyödyllinen ja kävin katsomassa videon. Jotenkin vierastan kuvan päälle laitettua tekstiä, mutta joskus varmasti tarpeellinen.
Hei Bloggari, minusta on kiinnostavampaa seurata sellaista blogia, kun tietää kuka on kirjoittaja. Kuva kirjoittajasta on aina myös hyvä.
Toisaalta ottaa päähän, että kaikenmaailman hullujen takia ei uskalla julkaista lapsistaan kuvia. En minä ainakaan jaksa katsella lasten niskoja tai selkiä. Toki ymmärrän, ettei lapsi ehkä vanhempana tykkää ollenkaan, jos äiti on laittanut kaikki vauvakuvista lähtien nettiin. Olen itse aika varovainen lasteni kuvien julkaisemisessa, mutta silti harmittaa. Kauniita ja ilmeikkäitä lapsia on niin kiva katsoa.
TUULA H. ja KIRSIKKATEE ainakin mainitsevat koulussa/päivähoidossa kuvaamisen. Paitsi opettajasta myös oppilaista julkaistuja kuvia voidaan kiusaamistarkoituksessa käyttää väärin, ja pitääkin olla tosi tarkkana, että kaikki henkilöt, jotka julkaistavissa kuvissa näkyisivät, ovat antaneet siihen luvan. Myös muista kulttuureista tulleet saattavat suhtautua itsensä tai lastensa kuvaamiseen ja varsinkin kuvien julkaisemiseen kielteisesti, ja sitä pitää toki kunnioittaa.
Kun koulumme jokavuotinen toimintakertomus muuttui joitakin vuosia sitten paperisesta sähköisesti netissä julkaistavaksi, ryhmäkuvina alettiin julkaista esim. kuvia luokan oppilaiden käsistä tai kengistä tai oppilaiden piirtämistä tai askartelemista hahmoista. Tämä siksi, että usein luokalla on joku, joka ei halua kuvaansa julkaistavan netissä. Kuvat eivät muuten sinänsä ole yhtään tylsiä, vaan niissä on käytetty mielikuvitusta ja tavallaan ne ovat persoonallisempiakin kuin perinteiset ryhmäkuvat tunnistettavine kasvoineen.
Terve vainoharhaisuus on hyvä ilmaisu!
Tuli vielä kysymyksenä mieleen tällainen tilanne: jos joku henkilö on jossakin yleisötapahtumassa esiintyjänä, niin onko hänestä otettuja kuvia ikään kuin hänen asemansa puolesta lupa julkaista ilman muuta missä vain? Esim. eilen seurasin Helsingin Aleksanterinkadun joulukadun avajaisia, ja siellä paraatissa kulkevia esiintyjiä kuvattiin ahkerasti. Voiko kuka tahansa julkaista heidän kuviaan missä tahansa ilman erillistä lupaa?
@Hanna_Vieri,
Mainitsemasi kaltaisessa yleisötilaisuudessa (paikka tai tilaisuus johon pääsyä ei ole rajoitettu), saa esiintyjiä kuvata ja kuvia saa julkaista. Kuvaamassasi tilanteessa esiintyjä on julkisella esiintymisellään "antanut suostumuksensa" siihen että häntä voidaan kuvata ja näin ollen että kuvia voidaan julkaista. Kääntäen verrannollisesti joulukadun avajaisissa esiintyvä henkilö ei voi olettaa että häntä ei kuvata tai että kuvia ei voi julkaista.
Auttoiko vastaus?
Juu kyllä kiitos, selvensi paljon. Ja perustelukin on varsin yksiselitteinen.
Kun aloitin KK-blogini, tein sen virheen, että laitoin pari hurmaavaa russelikuvaa sinne, jotka olin plokannut Facebookryhmästä. Pari immeistä nosti kuvista kovan haloon. Poistin kuvat. Sittemmin yli 30 russelistia sanoi, että voin vapaasti käyttää heidän kuviaan. Että on mukavaa, jos niillä voi ilahduttaa muita ihmisiä. - Tuon tapauksen jälkeen en käytä muiden kuvia ilman lupaa.
Eri asia on sitten se, että netistä löytyy useita sivustoja, joilla on kuvia, joita voi käyttää vapaasti.
Minun kuviani saa käyttää vapaasti, paitsi, jos myy niitä. - Minäkin olen iloinen, jos kuvani ilahduttavat muita ihmisiä. Ja tuntuu mukavalta, jos niitä pidetään niin hyvinä, että joku haluaa jakaa ne :0)!
Hanna_Vieri: Ymmärrän tuon kiusaamisen mahdollisuuden, mutta uskon, että useinmiten kiusaamisen takana on jokin muu syy kuin se, että kuva on netissä. Lapset toisaalta kuvaavat itsekin kännykkäkameroillaan kaikenlaista, joten aina ei edes aikuisen vallassa ole päättää, mitä nettiin laitetaan. Kiusaamistapauksissa on mahdollisuus ottaa nettipoliisiin yhteyttä ja vakavimmissa tapauksissa voi tehdä syytteen kunninloukkauksesta. Kyllä itse olen antanut käyttää lasteni kuvia esimerkiksi jutussa, joka käsitteli päiväkodin pihan turvallisuutta. Minusta kiusaajillekaan ei pidä antaa liikaa valtaa jo sillä, ettei "normaaleja" kuvia uskalla julkaista.
Katupeili-blogissani sisältö syntyy haastattelemieni ihmisten tarinoista ja kuvista. Ennn haastattelua ja kuvien ottamista esittelen heille blogiani ja pyydän ikäänkuin vielä tavatessamme lupaa haastatteluun. Sitten ennen postauksen julkistamista, pyydän haastateltavalta luvan tekstille ja kuville. Näin haastateltavat tietävät tarkkaan, missä mennään ja saavat korjata sanomisiaan halutessaan. En myöskään kerro postauksessa haastateltavien sukunimiä tai paikkakuntia. Blogini on vielä ihan vasta pistetty pystyyn, mutta tällä linjalla aion edetä.