Kodin Kuvalehti (170/172)

Hese

KODIN KUVALEHTI

Minä odotan ja odotan,
kaksi viikkoa sitten viimeksi nähtiin.
ikkunasta tyhjyyteen tuijotan,
kuin kurottaisin taivaan tähtiin.

Aatokset laukkaavat villiä rataa,
kuuluiko jo tutun auton ääni
ilo kuplii, vuoroin mieli syvällä mataa,
Tämä ajatusmylly sekoittaa pääni.

Sinä lupasit tänään tulla,
vaan lienetkö jo unohtanut minut.
On suuret toiveet meistä mulla,
haluan syliini sulkea sinut.

Toisaalta tunnen sinut kokonaan,
oltu yhdessäkin monta vuotta.
silti en tiedä sinusta puoliakaan,
olet kuin kalastajan nuotta.

Olet saanut minut satimeen syvään,
ovat juttusi kuin huumetta mulle,
uskon kanssasi kaikkeen hyvään,
ja annan sydämeni kokonaan sulle.

Mietteistä näistä äkkiä herään,
kun tuttu postiauto tien päähän ehti.
Itseni rippeet kerään,
on aika kääntää uusi lehti.

Kommentit (0)