Ihminen tunnistaa metsässä pienuutensa luontoäitiä kohtaan. Lapsuudesta kumpuaa kunnioitus metsää kohtaan, jota korkeiden puiden olemassa olo vahvisti. Olin harva se päivä kotimetsässä rakentamassa majaa, joita siskoni ja naapurin Ari-pojan kanssa väsäsimme naavoista ja sammalista, risuista ja kivistä. Meillä oli joka kerta ehtymättömän suuret suunnitelmat upeasta metsäkodista mutta illan hämärtyessä olimme aina väsyneitä ja pinkaisimme kotiin ennen pimeää, jos vaikka peikot lähtisivät liikkeelle....Lapsuuden puut olivat tavallisen metsän tavallisia puita, mutta näyttivät mahtavilta ja hieman pelottaviltakin. Tämä kuva on otettu Seitsemisen kansallispuistossa viime viikonloppuna. Täällä pääsin aistimaan sen saman tunteen mitä korkeat puut pimenessä illassa aikaansaavat. Erittäin hyvä alusta mielikuvituksen laukata niin lapselle kuin aikuisellekin.

Kommentit (0)