Lauri, 32, metsästää Tynellin salaperäistä lasisarjaa: ”Keräily on salapoliisityötä”

Lauri, miten löysit Helena Tynellin lasin?

”Aloitin lasin keräilyn reilut kymmenen vuotta sitten. Tykkään siitä, että lasin maailma on loputon, aina voi oppia uutta. Keräily on vaikeaa, jos haluaa syvällisemmin sisään tekijöiden maailmaan. Se on myös salapoliisityötä.

Keräsin useiden suunnittelijoiden ja valmistajien lasia, mutta pikkuhiljaa ja salakavalasti muut jäivät pois, mutta Helena Tynell jäi. Mitä enemmän tutustuin Tynellin tuotantoon, sitä kirkkaammin ymmärsin, että juuri hänen tuotantoaan haluan kerätä. Tynellin sarjoista Aurora on suosikkini.”

Aurora-lasiastioissa on vapaan tekemisen tuntua. Helena Tynellin Aurora-sarjaa liikkuu vähäisesti. Sitä ei juuri löydy verkkokaupoista tai kirpputoreilta, mutta kivijalkakaupoissa saattaa olla yksittäisiä esineitä.

Mikä Aurorassa vetoaa sinuun?

”Minusta se kuvastaa hyvin Tynellin uutta aikaa ja tapaa tehdä lasia. Aurora esiteltiin vuonna 1965. Se on aivan erilainen kuin Tynellin aikaisemmat työt.

Aurora on suupuhallettua lasia. Sen päävärit ovat lila ja ruskea. Aurora on tavallaan uniikin työn ja sarjatuotannon yhdistelmä. Kaikki osat ovat sarjatuotantoa, mutta erot näkyvät erityisesti jalallisten pikareiden mitoissa. Ne voivat olla korkeampia tai leveämpiä.”

Onko Auroraa helppo kerätä?

”Ei, se oli tuotannossa vain kaksi vuotta, joten sitä on vaikea löytää. Aurorasta ei juuri ole tietoa tai kuvia alan kirjallisuudessa, joten on vaikea tietää, mitä siihen kuuluu. Siihen voi kuulua yllättävänkin paljon osia. Olen kuullut huhuja kynttilänjalasta, mutta en ole nähnyt sellaista. Aurora on hiukan salaperäinen.

Minulla on nyt 26 Aurora-astiaa. Niitä tulee jokunen vuodessa lisää keräilijäkollegoiden verkostojen kautta tai antiikkiliikkeistä. Viimeksi hankin juomalasin.”

Lue koko juttu ja katso kuvat Kodin Kuvalehdestä 18/24. Tilaajana voit lukea kaikki Koukussa-juttusarjan aiemmatkin jutut täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.