Tässä on osa Nellin pojan tamineista. ”Mielestäni lastenvaatteet ovat harrastus siinä missä moni muukin asia. Esimerkiksi äitini keräilee muumimukeja, kun taas meillä on paljon merkkivaatteita. Vaatteet päätyvät kiertoon, muumimukit pysyvät hyllyssä.”
Tässä on osa Nellin pojan tamineista. ”Mielestäni lastenvaatteet ovat harrastus siinä missä moni muukin asia. Esimerkiksi äitini keräilee muumimukeja, kun taas meillä on paljon merkkivaatteita. Vaatteet päätyvät kiertoon, muumimukit pysyvät hyllyssä.”

”Kun pääoma oli valmiina ensimmäistä vaatekokoa ostaessa, pyöritän vaatekiertoa nyt lähes samalla rahalla. Myyn aina pieneksi jääneet merkkivaatteemme”, Nelli sanoo.

Vähän aikaa sitten Nelli Niva heräsi perjantaiaamuna neljältä, aivan omasta tahdostaan.

Oli herättävä aikaisin, jotta ehtisi ajoissa Rovaniemeltä Ouluun lastenvaatemerkki Gugguun pop up -tapahtumaan.

Nelli ja ystävä jonottivat vesisateessa puolitoista tuntia, jotta pääsivät ensimmäisten joukossa sisälle.

”Päivä oli mahtava. Parasta ovat ystävät, jotka ovat yhtä höpsähtäneitä lastenvaatteisiin kuin minä.”

Näin kaikki alkoi

Nellillä on vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen poika.

Lapsen tänä vuonna käytössä olevat välikausi- ja toppavaatteet sekä niihin sopivat kengät ja asusteet ovat maksaneet noin 2000 euroa.

”Alkuperäisillä hinnoilla summa olisi varmaan kaksinkertainen, mutta osa vaatteista on kirppiksiltä ja osa alennuksesta, muutama on myös saatu”, Nelli kertoo.

Nelli luettelee merkkejä: Mini Rodini, Gugguu, Molo Kids, Vimma, Metsola, Ugg, Timberlands...

Alkuperäisillä hinnoilla summa olisi varmaan kaksinkertainen, mutta osa vaatteista on kirppiksiltä ja osa alennuksesta.

”Meille oli miehen kanssa selvää jo lapsen syntyessä, että hänelle tullaan ostamaan ainakin jonkin verran merkkivaatteita, sillä käytämme itsekin pääasiassa sellaisia.”

”Syitä tähän on monia: ulkonäkö, laatu ja istuvuus olivat ne asiat, joihin ihastuimme ensin. Vähitellen myös suomalaisuus, ekologisuus, eettisyys, käytännöllisyys sekä jälleenmyyntiarvo tulivat yhä tärkeämmiksi.”

25 pipoa ja valinnan ihanuus

”Pipot ovat ehdottomasti suurin heikkouteni”, Nelli sanoo.

Lapsella on niitä 25, eri materiaaleista, moneen kuuluu juuri sen pipon kanssa käytettävä huivi. Takkeja ja haalareitakin on paljon.

”Onhan minulla itsellänikin useampi takki, joten miksei pojallakin voi olla. Liikumme ja kyläilemme paljon, joten joka päivä tulevat parit eri ulkovaatteet käyttöön. Lisäksi kyllästyn melko helposti.”

Jos pitäisi valita, ostanko itselleni vai pojalle, olisi päätös helppo: lapselle tietysti.

”Rakastan miettiä asuyhdistelmiä lapselle ja perfektionistin silmä lepää, kun saa ihastella mätsääviä ja kauniita asuja.”

”Omat vaatteet ovat toki myös tärkeitä. Mutta jos pitäisi valita, ostanko itselleni vai pojalle, olisi päätös helppo: lapselle tietysti.”

Nelli kuvaa mielellään vaatteita blogiinsa, lapsen kanssa ja ilman. ”Pipot ovat ehdottomasti suurin heikkouteni”, Nelli sanoo.  Lapsella on niitä 25, eri materiaaleista, moneen kuuluu juuri sen pipon kanssa käytettävä huivi.
Nelli kuvaa mielellään vaatteita blogiinsa, lapsen kanssa ja ilman. ”Pipot ovat ehdottomasti suurin heikkouteni”, Nelli sanoo. Lapsella on niitä 25, eri materiaaleista, moneen kuuluu juuri sen pipon kanssa käytettävä huivi.

 

Kevytmielistä ja tuhlaavaista?

Nelli tietää, että monen on vaikeaa ymmärtää häntä, ja että esimerkiksi äsken kerrotut raha- ja pipomäärät joko ärsyttävät tai saavat pyörittelemään silmiä.

Hän on saanut kuulla, että rahan käyttäminen lastenvaatteisiin on kevytmielistä tai tuhlaavaista.

”Mielestäni lastenvaatteet ovat harrastus siinä missä moni muukin asia. Esimerkiksi äitini keräilee muumimukeja, kun taas meillä on aika kasat pipoja. Kumpikaan näistä harrastuksista ei ole toistaan huonompi.”

”Kukaan ei tarvitse yli sataa muumimukia, eikä yksi lapsi tarvitse 25 pipoa. Erona meillä on se, että minä myyn pipot, kun ne käyvät pieneksi, ja ne pääsevät lämmittämään seuraavan käyttäjän päätä.”

Mielestäni lastenvaatteet ovat harrastus siinä missä moni muukin asia.

Muumimukit pysyvät hyllyssä.

”Minulla ei myöskään ole mitään pakkoa saada jotain tiettyä vaatetta tai asustetta. Yritän toki, jos ihastun johonkin, mutta jos en sitä saa tai hinta kirpaisee liikaa, tyydyn johonkin toiseen.”

Rapalammikossa saa istua

”Kun pääoma oli valmiina ensimmäistä vaatekokoa ostaessa, pyöritän vaatekiertoa nyt lähes samalla rahalla. Myyn aina pieneksi jääneet, eikä yksikään merkkivaate ole mennyt meillä pilalle.”

”Olen myös aika hyvä tahranpoistaja ja laadukkaat vaatteet kestävät hyvin tahranpoistoja. Eli vaikka meillä käytetään vain merkkivaatteita, lapsi saa syödä mustikoita ja istua rapalammikossa.”

Emme esimerkiksi käytä alkoholia tai polta tupakkaa, joten niihin meillä ei uppoa rahaa.

Se, mihin rahansa käyttää, kun ruoka, asuminen ja muut perustarpeet on maksettu, on Nellin mielestä jokaisen oma asia.

”Emme esimerkiksi käytä alkoholia tai polta tupakkaa, joten niihin meillä ei uppoa rahaa.”

"Kun lapsi kasvaa, hän saa päättää itse, mitä pukee päälleen. Nyt mennään näillä."
"Kun lapsi kasvaa, hän saa päättää itse, mitä pukee päälleen. Nyt mennään näillä."

Sittenkin sijoittamista?

”Kutsuisin lastenvaatteiden ostelua jopa sijoittamiseksi, sillä jälleenmyyntiarvo on todella hyvä”, Nelli sanoo.

Ostin Gugguun välikausihaalarin alennuksesta 90 eurolla ja myin sen käytettynä tarjouskaupalla 145 eurolla.

”Merkkivaatteiden ostelu voi jopa tulla halvemmaksi kuin ketjuliikkeiden suosiminen, kun käytetystä vaatteesta voi saada lähes saman hinnan, jonka on itse alennusmyynnissä tai kirpparilla maksanut.”

”Kun poika syntyi, ostin Gugguun välikausihaalarin alennuksesta 90 eurolla ja myin sen käytettynä tarjouskaupalla 145 eurolla, se oli suosittu väri.”

Nelli katsoo lastaan. Huumorintajuista ja uteliasta taaperoa, maailman rakkainta. Toisiinsa sopivissa vaatteissaan.

Kun lapsi kasvaa, hän saa päättää itse, mitä pukee päälleen.

Nellin blogi löytyy täältä