Elma sairastui vauvana syöpään – ”Emme halunneet, että hän on sairaalassa hetkeäkään yksin”

"Kun kaksi lääkäriä tuli odotushuoneeseen kertomaan meille tutkimusten tulokset, näin heidän kasvoiltaan, että kyse oli jostakin vakavasta.

Puolivuotiaan tyttäremme Elman päästä oli löytynyt kookas kasvain.

Puolisoni Aino lysähti tuolilta lattialle ja purskahti itkuun.

Minulle on tyypillistä laittaa pahoissa paikoissa tunteeni sivuun. Osin se johtuu varmasti luonteestani, mutta se on myös urheilu-uralla opittua. Pelasin ammattilaisena jalkapalloa 12 vuotta Veikkausliigassa.

Halusin tietää kaikki faktat. Lääkärit näyttivät kuvaa, josta kasvain erottui selkeästi. Elman huonovointisuus johtui siitä, että aivo-selkäydinnesteen kierto oli tukkeutunut. Se aiheutti painetta ja kovaa kipua.

Edessä olisi kaksi leikkausta: ensimmäisessä poistettaisiin aivoista painetta, toisessa leikattaisiin kasvain. 

Elma vietiin leikkaukseen, ja saimme jäädä sairaalaan yöksi. Jossain vaiheessa aloin tajuta, mitä meille tapahtuu. Tunne kävi päälle kuin aalto, ja romahdin täysin.

Vaihdoimme läpsystä vuoroa hissiaulassa.

Kun Elma sairastui, perhe sai sairaalasta kirjan Eetu ja paha patti. Sen avulla löytyi sanat puhua syövästä myös isoveli Noahin kanssa.

Menetämmekö Elman?

Kun kasvain oli poistettu, selvisi, että se oli pahanlaatuinen. Elma sairasti pikkuaivojen syöpää, medulloblastoomaa.

Menettäisimmekö Elman? Se oli yksi ensimmäisistä ajatuksistani, kun kuulin uutisen.

Ainoa asia, johon saatoin siinä tilanteessa luottaa, oli lääketiede. Monta kertaa mietin, että onneksi olemme Suomessa ja Elma saa hyvää hoitoa.

Elman sytostaattihoidot kestivät kahdeksan kuukautta. Välillä hän pääsi muutamaksi päiväksi kotiin, mutta pääosan ajasta hän vietti sairaalassa.

Elettiin syksyä 2020 ja korona-aikaa, ja Elman luona sai vierailla yksi ihminen kerrallaan. Arkemme jakautui kahtia: me vanhemmat olimme vuorotellen joko sairaalassa Elman kanssa tai kotona esikoisemme Noahin kanssa

Emme halunneet, että Elma olisi hetkeäkään yksin, joten vaihdoimme läpsystä vuoroa hissiaulassa.

Sairaalasta soitimme välillä videopuhelun, jotta isoveli Noah pääsi hassuttelemaan ja ilmeilemään siskolleen.

Elma oppi sairaalassa konttaamaan.

Kaksi maailmaa

Valmentajani teki selväksi, että minun ei tarvinnut ajatella pelaamista, vaan sain keskittyä Elmaan ja perheeseeni.

Sain monilta joukkuekavereilta tsemppiviestejä. Ainon kanssa luimme kaikki viestit, ja jokainen niistä tuntui hyvältä.

Sairaalapsykologi muistutti, miten tärkeää on, että kaiken surun ja huolen keskellä me vanhemmat muistaisimme välillä liikkua. Ajattelin itseäni yksin lenkkipolulla pyörittelemässä katastrofiajatuksia ja totesin, että ehkä sittenkin on parempi, että palaan pelaamaan.

Elin kahdessa maailmassa: Kun olin kentällä joukkueen kanssa, olin onnellinen siinä hetkessä. Kun pukukopin ovi sulkeutui, se maailma jäi sinne.

Duarte Tammilehto pelasi viimeisen Veikkausliiga-ottelunsa syksyllä 2022. Noah ja Elma saattoivat hänet pelikentälle.

Elman oma tuuletus

Elma oppi sairaalassa konttaamaan ja nousi seisomaan tukea vasten. Muutoin hän lähinnä nukkui, koska hoidot väsyttivät.

Huhtikuun alussa 2021 Elma pääsi kotiin. Noah otti hänet kävelykärrynsä kyytiin ja kuskasi siskoa riemuissaan ympäri asuntoa.

On lohdullinen tieto, että pikkuaivojen syövän uusiutumisriski on pieni. Pelko ei kuitenkaan ole poistunut. Käymme edelleen lääkärintarkastuksissa.

Elma on kolmevuotias ja ilmoitti, että hänkin haluaa harrastaa jalkapalloa niin kuin Noah. Elmalla on jo oma tuuletuskin, jossa hän peittää kädellä toisen silmänsä."

Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräys on käynnissä. Erityisteemana ovat vuonna 2023 lasten syövät.

Miten Duarte ja hänen puolisonsa pitivät huolta itsestään ja toisistaan Elman sairastaessa? Millaiset pohdinnat johtivat Duarten jalkapallouran päättymiseen? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 19/2023. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.