Pia Rendic joutui lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Aikuisena hän on auttanut seksikaupan uhreja samoilla sanoilla, jotka auttoivat häntä: Se ei ollut sinun vikasi.

Onneksi ovi on lukossa. Sen takana riehuu vaari.

Olen kymmenvuotias ja kesälomalla mummolassa. Painaudun mummoa vasten, mummon pyjama tuoksuu turvalliselta. Ajattelen aamua, laitumen aamukastetta ja lehmiä. Seikkailuleikkejä serkun kanssa. Vaaria en ajattele.

Mummo on tottunut vaarin raivokohtauksiin. Pyydän mummoa lähtemään, jättämään riehuvan vaarin. Mummo ei lähde vaan jää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

OPIN JO LAPSENA, että pahalta ei pääse pakoon. Minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Olin valtavan peloissani enkä uskaltanut kertoa kenellekään. Luin tätini antamia hengellisiä kirjoja, joissa kerrottiin hyvästä Jumalasta. Ne lohduttivat. Mietin, voisiko hän olla olemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Olen aina rakastanut eläimiä. Kuvassa olen 10-vuotiaana hoitoheppani Susien kanssa."
"Olen aina rakastanut eläimiä. Kuvassa olen 10-vuotiaana hoitoheppani Susien kanssa."

Muutin omilleni jo varhain ja keskityin lukion käyntiin. Kapinavaiheeni alkoi täysi-ikäisyyden tienoilla. Ajauduin huonoihin, hyväksikäyttäviin suhteisiin. Kiltit pojat eivät kiinnostaneet. Aina löytyi renttu, johon ihastua.

Kuten seksuaalisen hyväksikäytön uhrit usein, minäkin syyllistin itseäni. Minä annoin sen tapahtua, annoin manipuloida ja koskea itseäni, minä olen siis huono.

VIDEOTREFFIT-OHJELMASSA kiinnosti alun perin vain kuvauspalkkioksi luvattu matkapuhelin. Ohjelmassa nuorille sinkuille etsittiin treffikumppania. Minä olin parikymppinen, mutta en edes sinkku. Kuvauksissa kuitenkin tapasin Renen. Sain paljon enemmän kuin vain puhelimen.

Rene oli erilainen kuin kukaan siihen asti tapailemani poika, älykäs ja hauska. Lisäksi Rene oli katolilainen, ja kuvittelin sen tarkoittavan liki pyhimysmäistä kunnollisuutta. Tuolle ajatukselle olen jälkeenpäin itkenyt ja nauranut.

Seurustelimme pari myrskyisää vuotta, sitten menimme naimisiin. Kun esikoistyttäremme Regia syntyi, suhteemme ei ollut kunnossa. Kilpailimme, kumpi ehtii pettää ja loukata toista enemmän.

Kun Rene ilmoitti lähtevänsä telakkatöihin Venäjälle, olin varma, että avioliittomme on lopussa. Jäin kotiimme Suomeen, imetin vauvaa ja itkin.

Imetin vauvaa ja itkin. Olin varma, että avioliittomme on lopussa.

Minua lohdutti rukous. Tunsin, että Jumala oli totta ja lähelläni. Mieheni sen sijaan oli kaukana maantieteellisesti ja henkisesti.

AVIOLIITTOMME VOI KEHNOSTI, mutta päätimme juhlia Renen 30-vuotispäiviä ystäväporukalla baarissa Helsingissä. Baari-ilta kaverien kanssa peruuntui, kun Rene oli jo tullut lomalle Suomeen. Etsin Hesarin Menopalstalta vinkkiä, mitä voisimme tehdä kahdestaan.

Kaupungissa ei sinä päivänä tuntunut tapahtuvan mitään erityistä, oli vain tunnetun brittisaarnaajan hengellinen tilaisuus. Ehdotin sitä Renelle. Hämmästyin, kun hän suostui.

Se ilta muutti Renen ja elämämme. Rene oli viimeinen ihminen, jonka olin ajatellut tulevan uskoon, mutta niin kävi.

Avioliittomme ei korjaantunut yhdessä yössä, mutta saimme uuden alun. Puhuimme paljon, rukoilimme yhdessä, pyysimme ja saimme toisiltamme anteeksi. Rene palasi takaisin kotiin, ja sitouduimme toisiimme täysillä.

Siitä asti olemme tehneet avioliittotyötä omassa liitossamme. Lisäksi olemme olleet ryhmänvetäjinä avioliittoleireillä. Parisuhteen huoltamisen pitäisi olla lakisääteistä, niin tärkeää se on.

SEURAAVAT LAPSET SYNTYIVÄT hyvään avioliittoon. Koska suurin on R niin kuin rakkaus, nimet jatkavat R-sarjaa. Poikamme Repedeus on vuoden siskoaan Regiaa nuorempi, nyt he ovat 13- ja 12-vuotiaita. Rebecca on 9-vuotias ja Rafaela 7. Viidennen lapsemme, pojan, pitäisi syntyä helmikuussa.

En ole luonteeltani paapova kanaemo, mutta lasten syntymä herätti valtavan suojelunhalun. Pelkäsin, että heille tehtäisiin pahaa. En uskaltanut laskea heitä silmistäni, vahdin ja varjelin. Yökylään päästämistä en voinut edes harkita.

Metsäretkellä Pia, Rafaela ja Kyprokselta perheen mukana Suomeen muuttanut löytökoira Forlan. Vielä hetken Rafaela on perheen kuopus.
Metsäretkellä Pia, Rafaela ja Kyprokselta perheen mukana Suomeen muuttanut löytökoira Forlan. Vielä hetken Rafaela on perheen kuopus.

Tajusin, että suojeluni haittaisi vielä lapsiani. Ymmärsin myös, mistä pelkoni johtuivat. Lapsuuteni pelot ja hyväksikäyttökokemukset oli pakko käsitellä.

Kolmikymppisenä menin terapiaan. Vaikka muut olivat minua vastaan rikkoneet, minun piti itse korjata itseni. Tärkeitä olivat läheisten tuki ja terapeutin sanat: Se ei ollut sinun vikasi, se ei ole sinun häpeäsi.

TYÖELÄMÄSSÄ ETSIN PAIKKAANI eri aloilta. Aloitin monta koulutusta, loppuun olen suorittanut lastentarhanopettajan ja teologian maisterin tutkinnot. Kuutisen vuotta olin lentoemäntänä. Sitten kyllästyin kyselemään, ottaako asiakas maitonsa kahvilla vai ilman.

Palasin maan pinnalle ja päätin opiskella teologiaa. Tein graduni seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen vaikutuksista äitiyteen ja jumalasuhteeseen.

Eriarvoisuuden ja naiseuden teemat kiinnostivat yhä enemmän. Aloin ymmärtää, että aiemmin halveksimistani seksityöläisistä suurin osa on uhreja. Lähes jokaisen ilotytön tarinalla on surullinen alku, usein myös loppu.

LÄHETYSTYÖ ALKOI KIINNOSTAA minua ja Reneä. Mielessäni iti ajatus alistettujen naisten auttamisesta.

Vuoden kestäneen lähetystyökurssin jälkeen muutimme perheen kanssa Kyprokselle. Olin perehtynyt ihmiskauppaan ja halusin auttaa sen uhreja, mutta en vieläkään ollut tajunnut ihmiskaupan laajuutta ja julmuutta.

Seksiorjaksi joutumiset eivät olleet enää uutisia kaukaa vaan vieressäni istuvalle ihmiselle tapahtuneita, kamalia asioita. Naisia tilattiin kuin ruokia ruokalistalta: Saisiko olla vaaleaa vai tummaa, eurooppalaista vai aasialaista, kondomilla vai ilman?

En tajunnut ihmiskaupan laajuutta. Naisia tilattiin kuin ruokia ruokalistalta.

Häpeä ja pelko vangitsevat ihmiskaupan uhria vielä silloinkin, kun tämä on päässyt parittajiltaan pakoon. Monella ei ole paikkaa, minne palata jatkamaan elämäänsä. Yhdessä kyproslaisen järjestön kanssa perustin seksityöstä vapautuneille naisille siirtymäkodin, Puolivälintalon. Siellä hoin naisille samoja sanoja, jotka olivat aiemmin nostaneet minut syvyydestä: Tämä ei ole sinun vikasi. Häpeä ja syyllisyys eivät kuulu sinulle.

Perustin saarelle myös päiväkeskuksen bordelleista vapautuneiden naisten kohtaamispaikaksi. Tarjosimme naisille töitä korujen ja käsitöiden tekijöinä, opetimme kieliä ja puhuimme arjen vaikeuksista. Tahdoimme auttaa heitä kohti mahdollisimman tavallista elämää.

PALASIMME SUOMEEN vuosi sitten. Työni vetovastuu Kyproksella on nyt muilla, mutta osallistun päiväkeskuksen toiminnan johtamiseen Suomesta. Perustin Vapauta uhri -järjestön, ja päiväkeskus toimii sen alaisuudessa.

Perustamani järjestö valittiin syksyllä EU:n ihmiskaupan vastaisen työn foorumiin. Se on minulle todella iso juttu, enkä valita yhtään, vaikka se tarkoittaa ravaamista kokouksissa Brysselissä.

"Ihmiskaupan kasvot -kirjani julkaistamispäivä vuonna 2015 oli yksi elämäni parhaista päivistä."
"Ihmiskaupan kasvot -kirjani julkaistamispäivä vuonna 2015 oli yksi elämäni parhaista päivistä."

Usein ajatellaan, että ihmiskauppaa tapahtuu vain kaukana, mutta se koskee myös Suomea ja suomalaisia. Seksibisnes perustuu suurelta osin ihmiskauppaan myös täällä. Silti monien mielestä vain seksin myyminen pitäisi kieltää.

Tämä kiinnostaa minua kovasti. Samaan teemaan liittyy tekeillä oleva väitöskirjani, jossa tutkin yhtä tabua, kristittyjen pornon käyttöä. Käyn luennoimassa terveysalan ammattilaisille, opiskelijoille ja seurakuntien ihmisille ihmiskaupasta, seksuaalisuudesta sekä pornon vaikutuksista sen tekijään ja katsojaan.

Seksistä saa ja kuuluukin nauttia, mutta porno on mielestäni riistoa.

TÄMÄN VUODEN lopussa minusta tulee pappi. Se tuntuu hienolta ja oikealta.

Näkemieni ja kokemieni raskaiden asioiden vastapainoksi tahdon muistaa mummon opettaman viisauden: näe elämän hyvät hetket ja syö suklaata sängyssä.

"Koko perheemme Kyproksella lokakuussa 2015 vähän ennen kuin muutimme takaisin Suomeen."
"Koko perheemme Kyproksella lokakuussa 2015 vähän ennen kuin muutimme takaisin Suomeen."

"Elämä on hetkissä", mummo sanoi, kun lapsuuden kesinäni olimme tulleet pihasaunasta ja pujahtaneet puhtaisiin lakanoihin. Sitten vedimme yöpöydän laatikosta esiin punaista Royal-suklaata.

"Elämä on hetkissä", ajattelen nyt, kun illalla lasten nukahdettua rojahdan sänkyyn Renen viereen, tartun romaaniin ja kaivan yöpöydän laatikosta sinisen suklaalevyn.

Pia Rendic on 37-vuotias väitöskirjatutkija, joka asuu Hämeenlinnassa. Perheeseen kuuluvat it-alalla työskentelevä puoliso Rene sekä neljä lasta. Suurperhe on opettanut rennoksi, mutta silloin kun Pia stressaa, hän siivoaa kiivaasti.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/17.

Kirje ystävältä

Rakas Pia,

ystävyytemme alkaessa usko yhdisti meitä. Tapasimme joka viikko, luimme Raamattua yhdessä. Nauroimme paljon arjen komiikalle, mutta kerroimme toisillemme myös elämän kipeistä puolista. Arvostin avoimuuttasi ja rehellisyyttäsi, arvostan yhä.

Olen vuosia seurannut kamppailuasi ihmiskauppaa ja prostituutiota vastaan. Määrätietoisuutesi, energisyytesi, rohkeutesi ja vahva uskosi ovat usein saaneet minut haukkomaan henkeäni.

Ihailen sitkeyttäsi, jolla toteutat kutsumustasi piittaamatta siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Rohkeutesi on valanut minuunkin rohkeutta. Toivon, että jaksat jatkaa työtäsi, vaikka se varmasti tuntuu joskus taistelulta tuulimyllyjä vastaan.

On etuoikeus saada kutsua sinua ystäväkseni.

Lämpimin ajatuksin

Soile

foco

Hyvä Pia

Teet hyvää työtä ja mekin vaimoni kanssa yritämme täällä Suomessa omalla tahollamme kohdata uhreiksi joutuneita naisia ja lapsia, Myös rukoilemme jatkuvasti, että tuo paha mikä ei kiinnosta mailman ihmisiä, saisi lopun. Olemme siis samaa mieltä kanssasi, mutta kun puhutaan kirkosta missä on 1,2 miljardia jäsentä ja miljoonia pappeja niin yleistys toimii kilpenä ykseydelle. Katolilaiset Suomessa ovat protestoineet jo pitkään tuota salailua ja muutakin epäpyhää vastaan. Suomen papit ja sisaret rukoilevat päivittäin tämänkin asian puolesta. Me saamme jatkuvasti ottaa vastaan eri maista tulevia ja apua tarvitsevia naisia ja haluamme auttaa. Myös yli seurakunta rajojen.  Toivomme sinulle ja lähimmäisillesi paljon Jumalan rakkautta ja johdatusta tuossa erittäin tärkeässä työssä pahaa vastaan. Suomen hiippakunna tiedoittaja voisi kertoa myös oman näkemyksensä. T. Katolilaiset yli rajojen

Sisältö jatkuu mainoksen alla