Kaisa menetti puolisonsa Jonnen, kun rattijuoppo törmäsi perheen autoon. Kirjeessä Jonnelle hän kertoo, miten selvisi surusta pienen lapsen kanssa.
Jonnelle,
Viimeiseksi sanoit, että minun kannattaisi nukkua hetki, niin vaihdetaan myöhemmin kuskia. Olimme menossa Leville laskettelemaan. Tie oli pimeä.
Olimme 24-vuotiaita ja olleet naimisissa kolme ja puoli vuotta. Istuin takapenkillä Ellan kanssa. Hän oli silloin puolivuotias.
Heräsin teho-osastolla vajaan viikon päästä. Minä ja Ella selvisimme, sinä et. Myöhemmin mietin, mitä olit ehtinyt nähdä ja tajuta, ennen kuin rattijuoppo törmäsi meihin. Siitä on nyt 13 vuotta.
Muistan, kuinka puhkuit elämää. Häämatkalla istuimme Balaton-järven rannalla Unkarissa, pelasimme papupeliä ja kinastelimme. Halusimme kumpikin aina voittaa.
Kaipaan nauruasi. Nauroit kovaa – ja joskus makeimmin omille vitseillesi.
Kun pari vuotta sitten juoksin ensimmäisen maratonini, piti heti tarkistaa, mikä sinun aikasi oli ollut. Omani oli 20 minuuttia parempi. Olisinpa päässyt kertomaan sen naamatusten!
Melkein kuulen, miten naurat näille jutuilleni. Kaipaan nauruasi. Nauroit kovaa – ja joskus makeimmin omille vitseillesi, senkin Pälli-Jonne.
Kertoilen välillä Ellalle, miten sait aina kaikki hyvälle tuulelle. Osasit naurattaa ja lohduttaa.
Kun aikanaan imetin Ellaa, katsoimme Greyn anatomiaa sohvalla yhdessä kanssasi. En katsonut sitä enää kuolemasi jälkeen, vaikka dvd-boksissa oli vielä pari tuotantokautta jäljellä. Halusin säilyttää muiston.
Elämistä piti jatkaa. Pahimmalta tuntui, kun olin saanut vauvan illalla nukkumaan. Itketti, kun pyykkikorissa ei ollut enää treenivaatteitasi. Kotona ei ollut ketään, kenen kanssa jutella.
Tiedän sinun olevan onnellinen, etten jäänyt parikymppisenä yksin loppuelämäkseni.
Samalla tiesin, että Ellan takia pärjään.
Kun Ella oli vajaat kolme vuotta, tapasin Mikun. Ensin Ella sanoi häntä Mikuksi, sitten Miku-isiksi ja lopulta vain isiksi.
Miku on hyvä mies, hän osaa ilmaveivin sählyssä kuten sinäkin. Rakastan häntä.
Tiedän sinun olevan onnellinen, etten jäänyt parikymppisenä yksin loppuelämäkseni.
Ellalla on nyt pikkuveli ja pikkusisko. Ella on kolmentoista ja saa koulussa paljon hyviä numeroita, isäänsä tullut. Erityisesti matikassa hän loistaa, siitä olisit iloinen. Tyttäremme on temperamenttinen kuten minä, sinä olit aina rauhallisempi. Hän tykkää leipoa ja käydä salilla.
Ensimmäisen vuoden kuolemasi jälkeen olin usein näkevinäni hahmosi jossain kauempana. Suoraryhtiset pojat huppareissa toivat sinut mieleeni. Petyin aina, se olikin joku muu.
Nyt odotan, että tapaamme taivaassa. Juttelimme joskus ennen kuolemaasi, että treffataan sitten Elämän puulla, kun sinne asti päästään.
Kaisa
Kirjeen puolisolleen kirjoittivat myös leskeksi jääneet Rauno, Tuija ja Tiina. Lue kaikki koskettavat kirjeet Kodin Kuvalehdestä 9/2026 tai tilaajana täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
