Johanna Karusuo pani tuulemaan potkujen jälkeen. Jo kaksi viikkoa myöhemmin hän istui koulussa opiskelemassa ravintola-alaa.
Johanna Karusuo, 40:
"Sain yt-neuvotteluissa potkut toimistopäällikön työstäni 17 vuoden jälkeen. Sokkihan se oli, vaikka aavistuksia oli ilmassa. Niin suureen elämänmuutokseen ei voi varautua etukäteen.
Eniten jäi ikävä työkavereita, mutta surkeimpanakaan hetkenä en ollut huolissani tulevaisuudesta. Aina on ollut sellainen olo, että keksin kyllä jotakin. Perhe ja ystävät ovat tukeneet.
Paninkin tuulemaan aika nopeasti. Jo kaksi viikkoa potkujen jälkeen istuin koulussa ja kuuntelin, kuinka opettaja kertoi ravintola-alan trendeistä. Ihmettelin, miten erilaiselta tuntuu opiskella aikuisena. Ei tarvitse vahdata kellosta, koska tunti loppuu. Jokaisella oppitunnilla on tarkoitus.
En ole varma, mitä aion tulevaisuudessa tehdä, mutta jotakin ravintola-alaan ja ruokaan liittyvää se todennäköisesti on.
Kolmena vuonna olemme mieheni ja ystäväni kanssa osallistuneet ruokakarnevaali Ravintolapäivään. Silloin kuka tahansa saa myydä kokkaamaansa ruokaa puistoissa ja kaduilla. Kojussamme tarjotaan rakastamaamme meksikolaista ruokaa.
Tuntuu onnelliselta seistä tiskin takana ja ojentaa annoksia iloisille ihmisille.
Olemme kehitelleet täydellisiä tacotäytteitä, ja 11- ja 14-vuotiaat lapsemme ovat kaupanneet vieressä jälkkäriksi mokkapaloja. Ihmisiä on riittänyt jonoksi asti. Mistään pikkupuuhastelusta ei ole kyse, sillä kaupasta on kannettu raaka-aineiksi 40 kiloa lihaa ja laatikollinen limejä.
Kymmenen vuoden kuluttua minulla on ehkä pieni ravintola Helsingissä ja toinen Espanjassa. Tai ehkä jotain ihan muuta.
Ennen kuin teen isoja päätöksiä tulevaisuudestani, haluan syventää tietojani ja taitojani. Epävarmuus ei ahdista tai pelota vaan tuntuu mahdollisuudelta: kaikki tiet ovat avoinna!
Olisi tyhmää odottaa unelmien toteuttamista eläkeikään asti. Liian monet odottavat. Nyt olen nelikymppinen, eikä mikään ole vielä liian myöhäistä."
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 10/2016.
