Hartwig Reuter, 90, kasvoi suomalaiseksi, vaali arkkitehtina puutaloja ja perusti vaimonsa kanssa perhekodin. ”Tunnen iloa, kun voin löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää.”
”Pikkusiskoni halusi lähettää kirjeenvaihtotoverilleen syntymäpäivälahjan Suomeen.
Oli alkukesä vuonna 1954, ja asuimme Saksassa. Minä olin 18-vuotias. Koska minulla oli aikaa, päätin varmistaa, että paketti todella päätyisi perille. Tunsin lahjan saajan entuudestaan. Olin hieman aiemmin ollut Suomessa kolmen viikon koululaisvaihdossa ja järjestänyt hänet siskolleni kirjekaveriksi.
Pyöräretki lahjaa viemään tuntui sopivalta tekosyyltä lähteä pidemmälle matkalle. Koululaisvaihdosta oli jäänyt mieleeni yksi asia: Suomessa asui ystävällisiä ihmisiä, jotka olivat ottaneet minut lämpimästi vastaan. En oikeastaan kokenut tarvitsevani muuta tietoa.
”Pakkasin pyörän päälle teltan, kartan ja makuupussin. Poljin Suomeen kaksi kuukautta.”
Puuseppäkisällinä minulla oli juuri sen verran säästöjä, että uskalsin lähteä matkaan. Pakkasin pyörän päälle teltan, armeijan pakin, kartan ja makuupussin ja suuntasin kohti pohjoista.
Poljin Tanskan halki, tein matkan varrella töitä maalaistaloissa ruokaa vastaan ja pystytin pienen telttani aina uusiin maisemiin. Matkani jatkui Ruotsin kautta Osloon. Siellä vierailin isäni ystävän luona, jotta pystyin ilmoittamaan vanhemmilleni, että olen päässyt jo niin pitkälle.
Oslon jälkeen kummastelin, miksi ihmiset olivat kerääntyneet pyhävaatteissa ulos polttamaan nuotioita. Kuulin, että he viettivät juhannusta. Ruotsissa monet ihmettelivät, miksi menen juuri Suomeen. ’Siellähän kaikilla on puukot’, he sanoivat.
Kun kahden kuukauden jälkeen saavuin Suomeen, luovutin syntymäpäivälahjan vastaanottajalleen vain neljä viikkoa myöhässä.
Olin vuoden verran Helsingissä. Työskentelin ensin rakennustyömailla ja sitten puuseppänä urkurakentajalla. Mitä pidempään asuin Suomessa, sitä varmempi olin, että tänne haluan jäädä. Oli vain yksi hidaste: ammatti piti kielen takia käydä opiskelemassa Saksassa. Niinpä palasin sinne ja aloitin arkkitehdin opinnot. Kolmen vuoden ajan tulin kesäisin takaisin Suomeen.”
Milloin Hartwig muutti pysyvästi Suomeen? Millainen oli hänen ensimmäinen avioliittonsa, ja miksi se päättyi eroon? Mikä hänelle aiheutti pahaa oloa? Miten Hartwig päätyi perustamaan perhekodin toisen vaimonsa kanssa? Millainen oli hänen oma lapsuutensa Saksassa? Mitä Hartwig ajattelee elämästä nyt 90-vuotiaana? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 10/2026 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
