Kirjailija Milja Kaunisto kiroaa kuin manaaja, mutta on sisältä pehmeä kuin pumpulinkukka. KK:n nettisarjan 12 kysymystä paljastavat, kenelle Milja valehtelee ja miten hän haluaisi kuolla. 

1. Milloin olet ollut onnellisin?

Kun katson taaksepäin, onnellisin aika oli teini-iässä, jolloin löysin Ranskan. Tein silloin hartaan ja teatraalisen valan, että asuisin vielä joskus Ranskassa, ja jos mahdollista, pienessä keskiaikaisessa kylässä.

Väliin mahtui monta epävarmuuden vuotta, mutta nyt kun olen toteuttanut haaveeni ja asun pienessä, keskiaikaisessa ranskalaiskylässä, huomaan olevani elämästä yhtä euforinen kuin teininä. Bonuksena nykyisyydessä on se, että tiedän jotakuinkin kuka olen.

2. Mitä pelkäät eniten?

Luulin pitkään olevani eräänlainen Scarlett O'Hara, nainen, jota mikään ei pelota. Lasteni syntymän jälkeen huomasin, että pelkään heidän tulevaisuutensa puolesta. Maailman tila kauhistuttaa minua niin paljon, että koetan tarttua ympäristöni epäkohtiin raivokkaasti kuin erämaan kostaja.

3. Mikä piirre itsessäsi harmittaa sinua eniten?

Haluaisin olla piinkova teräsnainen, joka karjahtaa vihollisen kumoon sanansa säilällä. Tosiasiassa olen liiankin herkkä. Puhkean itkuun ja ahdistun maailmantuskaan hyvin pienestä. Silloin teräsnaisen rooli rapisee päältä kuin tuhka ja sisältä paljastuu hentoinen ja helläsydäminen pumpulinkukka, joka kaipaa suojelua. Se harmittaa vietävästi.

4. Mikä piirre toisissa harmittaa sinua eniten?

Ahneus. Kun haetaan syitä ihmiskunnan suurimmille katastrofeille, pohjalla kummittelee aina ahneus. Ihminen on idiootti, joka ei saa koskaan tarpeekseen, on kyse sitten vallasta, rahasta, viinasta tai seksistä.

5. Mitä pidät ylellisyytenä?

Sitä, että sisälläni on ajatuksia ja mielikuvitusta. Ne ovat kuin Aladdinin taikalamppu. Olen tajunnut, että ajatus ohjaa elämää. Ajatusteni ansiosta kaikki sydämeni hartaimmat toiveet ovat tavalla tai toisella toteutuneet.

6. Mikä on mielestäsi yliarvostetuin hyve?

Itsekuri. Kaikilla on sitä, ihan jokaisella. Silti ainoastaan ihmiset, jotka nauttivat itsensä kurittamisesta, esittelevät itsekuria hyveenä.

Itsekurin itseisarvoksi on muuttumassa itsekuritus. Kun sitä toistetaan meille tarpeeksi usein, alamme uskoa itsekurituksen olevan minuutemme mitta.

Ihminen voi kurittaa itseään ruoalla, liikunnalla, työllä, asettumalla marttyyriksi kiireen ja suorituskyvyn alttarille. Armollisuutta itseä kohtaan pidetään heikkoutena, vaikka se on vahvuutta.

7. Millaisissa tilanteissa valehtelet?

Väsyneenä valehtelen lapsille. Silloin en jaksa olla ideaaliäiti, joka innostuu aina samoista asioista kuin lapset, vaan turvaudun valkoiseen valheeseen. Saatan esimerkiksi huudahtaa "oi, onpa ihana kuralätäkkö", vaikka oikeasti ajattelen makuuhuoneessamme odottavaa pyykkivuorta ja leukaperäni kiristyvät.

8. Mitä sanaa tai sanontaa käytät liikaa?

Perkele. Kiroan kuin manaaja. Siinä hämäläispohjalaiset juureni pääsevät oikeuksiinsa. Aina kun kalautan jalkani kynnykseen, viillän paperihaavan sormeeni, päästän höyryjä tai avaan muuten vain suuni, perkele toimii.

9. Mikä tai kuka on elämäsi rakkaus?

Jos tähän on vastattava yhdellä sanalla, vastaan: luovuus-historia-Ranska-puolisoni-lapset.

10. Minkä taidon haluaisit osata?

Haluaisin osata perinteisiä kättentaitoja: pitsinnypläystä, puurakennusta, matonkudontaa ja lasinpuhallusta. Olisi mahtavaa olla entisajan emäntä, joka tekee kaiken itse kapioista himmeliin. Minun käsityötaitoni rajoittuvat pianonsoittoon.

11. Jos voisit muuttaa yhden asian itsestäsi, mikä se olisi?

Olen stressipesäke. Toisaalta uskon, että jokainen voi muuttaa itsestään mitä vain, jos vain haluaa. Joten se, että haluaisin lakata stressaamasta ja opetella meditoimaan, on toteutettavissa, sitä täytyy vain haluta tarpeeksi. Ehkä kuvittelen tarvitsevani stressiä johonkin, koska en ole vielä tehnyt asialle mitään.

12.  Miten haluaisit kuolla?

Haluaisin kuolla kuin vanha eteläranskalainen mamma: kotona, perheen ja rakkaiden ystävien ympäröimänä. Makaisin vuoteessani, katselisin ikkunasta avautuvaa maisemaa ja kuuntelisin, kuinka alakerrassa joku soittaisi pianoa. Herkullisen ruoan tuoksu kantautuisi vielä kerran sieraimiini. Katsoisin taakse jäänyttä elämää levollisena ja tyytyväisenä. Sitten vetäisin viimeisen henkoseni ja sulautuisin Suureen Mielikuvitukseen.

12 kysymystä on juttusarja, jossa tutut ihmiset vastaavat aina samoihin kysymyksiin. Se pohjautuu Vanity Fair -lehden kuuluisaan Proust Questionnaire -palstaan.

Coitus punctum

Kirjailija Milja Kaunisto: "Armollisuus itselle on vahvuutta eikä heikkoutta"

Manaaja toistelee riivatulle vaikkapa että "karkoitan sinut, perkele; manaan sinut, saatana, ulos riivatun sielusta Herramme nimeen". Kirosanoja ei käytetä kirouksina vaan manauksena, eli siinä mielessä manaaja ei kiroa. Samasta perkeleestä hän kuitenkin puhuu kuin riivattu. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Lue kommentti
Merrin

Kirjailija Milja Kaunisto: "Armollisuus itselle on vahvuutta eikä heikkoutta"

"Perkele. Kiroan kuin manaaja. Siinä hämäläispohjalaiset juureni pääsevät oikeuksiinsa." Asiavirhe. Manaaja on pappi, joka yrittää karkottaa pahta henget. Manaajahan ei kiroile lainkaan (raamatullisten sanojen käyttämistä niiden asiayhteydessä ei lasketa). Se riivattu henkilöhän niitä ärräpäitä päästelee ja puhuu törkeyksiä, ja manaaja nimenomaan yrittää lopettaa ko. toiminnan. Katsokaa vaikka se leffa, tai lukekaa kirja, tai googlatkaa edes.
Lue kommentti

Kolme oivallusta. Juttusarjassa ihmiset avaavat, mikä auttaa heitä jaksamaan paremmin. Marja Hjelt, 48, menee rannalle ja koristelee leijalla taivaan.

Oivallus 1: Tuuli on kuningas.

"Leijaa lennättäessä olen tuulen armoilla. Omistan noin 60 leijaa. Osa sopii kevyeen ja osa kovaan tuuleen.

Paras tuulen nopeus on neljästä viiteen metriä sekunnissa. Kymmenen metriä on jo ehdoton maksimi, silloin pitää vetää leijat alas. Muuten ne rikkoutuvat tai aiheuttavat vahinkoa. Kerran lennätin isoa leijaa ja nousin sen voimasta itsekin ilmaan.

Minulla on tavoitteena koristella taivas, tuoda sinne jotakin yllättävää. Leijan pitäisi lentää rauhallisesti ja vakaasti mutta myös ilmentää hahmonsa liikkeitä.

Mitä pidemmän matkan tuuli pääsee puhaltamaan tasaisella alustalla, sitä parempi. Parhaat tuulet puhaltavat suoraan mereltä, ja siksi esimerkiksi Puolan ja Ranskan rannat ovat otollisia."

Oivallus 2: En voi päättää kaikesta.

"Tykkään olla ulkona, mutten ole lenkkeilijätyyppi. Nyt minulla on järjellistä tekemistä, kun lähden ulos.

Toiveeni on, että leijan lento kiinnittää katsojien huomion ja ottaa valtaansa. Etenkin lapset ovat haltioissaan, kun näkevät minun lennättävän suuria leijoja. Tulen valtavan hyvälle tuulelle, kun näen lasten riemun.

On paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa mutta jotka vaikuttavat meihin.

Leijan lennätyksessä on aina kaksi epävarmaa elementtiä: tuuli ja muu sää. Aiemmin kiukutti, kun raahasin leijat rannalle ja tuuli loppui kuin seinään. Minun on pitänyt hyväksyä, etten voi hallita olosuhteita. Se oppi on auttanut myös muussa elämässä.

Leijaa lennättäessä olen ymmärtänyt, että on paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa mutta jotka vaikuttavat meihin."

Oivallus 3: Maailmani on avartunut.

"Ensimmäisen kerran kiinnostuin leijoista pienenä tyttönä 1970-luvulla. Vuosia myöhemmin ostin tyttärelleni leijan. Tytär katseli rattaissa, kun lennätin sitä. Harrastus alkoi kiinnostaa. Löysin netistä leijaseuran ja lähdin lennätystapahtumaan. Siitä se alkoi.

Harrastus on vienyt ympäri maailmaa. Usein matkustan muutaman suomalaisen ryhmässä, mutta Ranskaan ja Kuwaitiin lähdin yksin. Reissuilla olen tutustunut ulkomaalaisiin harrastajiin ja erilaisiin kulttuureihin. Minusta on tullut leijan lennätyksen vuoksi avarakatseisempi ihminen.

Kuwaitissa olin mukana lennättämässä maailman suurinta leijaa. Se on jalkapallokentän kokoinen ja vaatii lennättäjiltään saumatonta yhteistyötä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2017.

Marja Hjelt

48-vuotias kirjastosta opintovapaalla oleva informaatikko opiskelee informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tohtorikoulutuksessa. Marja asuu Helsingin Vuosaaressa avomiehen ja 16-vuotiaan tyttären kanssa. Tytär pitää äidin leijaharrastusta nykyisin lähinnä nolona.

”Äidillä on aikuisen naisen tyyli. Aika usein hän pukeutuu neuleisiin ja farkkuihin. Kannustan häntä olemaan hieman rohkeampi”, Mansikkka eli Maiju Voutilainen sanoo MammaPia-äidistään.

Maiju Voutilainen tunnetaan Youtubessa nimellä Mansikkka. Äiti Pia perusti vlogin tyttärensä jalanjäljissä. – Aikuisen naisen puheelle on kysyntää, Pia sanoo.

Maiju Voutilainen:

”Pia on mukava ja rento äiti. Riitelemme harvoin ja soittelemme vähintään joka toinen päivä. Kun näemme, laitamme ruokaa, käymme kaupungilla tai katsomme leffoja. Äidin sohvalla istumme aina tutuissa lempipaikoissamme.

Ala-asteen ensimmäisillä luokilla pukeuduin vielä äidin valitsemiin vaatteisiin. Kun laulaja Avril Lavigne nousi pinnalle, aloin suosia pinkkejä ja mustia vaatteita ja käyttää solmioita. Tukkaan otin punaiset raidat.

Tykkäämme molemmat käytännöllisistä vaatteista. En ole koskaan ollut paljastavien vaatteiden tai raskaan meikin ystävä, joten äidin ei ole tarvinnut puuttua pukeutumiseeni. 17-vuotiaana hankkimani nenärengas hieman hätkähdytti häntä.

Olen saanut paljon itseluottamusta siitä, että teen elämästäni videoita YouTubeen. Voin hyvin olla kameran edessä ilman meikkiä.

Saan myös negatiivista palautetta, tietenkin. En anna kritiikin lannistaa.

Olen puhunut videoblogissani rosoisistakin asioista kuten masennuksestani. Halusin antaa tarttumapintaa niille, jotka ovat kokeneet vastaavaa. On tärkeää olla rehellinen. Eihän elämä ole pelkkää pumpulia.

”Eihän elämä ole pelkkää pumpulia.”

Saan palautetta myös mielenterveysongelmien kanssa kamppailevilta nuorilta. On koskettavaa, että ihmiset, joiden on vaikea avautua muille, lähestyvät minua. Kannustan aina hakemaan apua.

Kuin huomaamatta vloggaamisesta kehittyi minulle ammatti lukion loputtua. Se on työ, jota rakastan ja jonka avulla maksan laskut.”

Pia Voutilainen:

”Ajattelin ennen, että olen liian vanha pitämään videoblogia YouTubessa. Onneksi tyttäreni Maiju rohkaisi minua. En ole katunut.

Aikuisen naisen puheelle on kysyntää. Tube ei ole vain nuorten juttu. Yksi suosituimmista videoistani kertoo siitä, miltä äidistä tuntuu, kun lapsi muuttaa kotoa.

Videoilla puhun itseäni kiinnostavista asioista ja ajatuksistani elämästä. Haluan pitää aiheet sellaisina, että ne tuottavat hyvää mieltä. Katsojani ovat enimmäkseen nuoria naisia.

Maiju on ainoa lapseni, ja olemme läheisiä. Meillä on samantyyppinen huumorintaju, tykkäämme kissoista ja kotona nyhjäämisestä. Maiju aloitti videoiden julkaisun ollessaan lukiossa ja tekee sitä nyt päätyökseen. Hänet tunnetaan YouTube-tähti Mansikkkana, ja häneltä pyydetään jatkuvasti nimikirjoituksia kaupungilla kävellessämme.

”Aikuisen naisen puheelle on kysyntää.”

En vastustanut Maijun videoblogia. Hän suhtautui asioihin kypsästi ja osasi vetää yksityisyytensä rajat alusta asti. Kun tutustuin YouTube-maailmaan, turhat pelot karisivat.

Minusta Maiju oli rohkea puhuessaan masennuksestaan. Masennusta on turhaan pidetty salailtavana asiana. Elämään kuuluvat erilaiset vaiheet. Toivon, että Maijun rohkeus on auttanut jotakuta saamaan apua itselleen.

Kun itse aloin pitää videoblogia, olin hiukan huolissani tuttavien reaktioista. Ne olivat kuitenkin pelkästään positiivisia. Myös tuntemattomilta tuleva palaute on ollut pääosin myönteistä. Pahinkin saamani kommentti vain nauratti: Oot tyyliin viiskyt!”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2016. 

Katso Maijun videoita YouTubessa: Mansikkka | Katso Pian videoita YoutTubessa: MammaPia

Maiju Voutilainen on 20-vuotias videobloggaaja, joka tunnetaan nimellä Mansikkka. Hänen vlogillaan on YouTubessa 127 682 tilaajaa. Maiju on aktiivinen myös Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Snapchatissa.

Pia Voutilainen on 45-vuotias opettaja, joka asuu Espoossa kahden kissansa kanssa. Pia julkaisee videoita YouTubessa nimellä MammaPia. Hänen kanavallaan on 18 907 tilaajaa.