Joulupöydän sankarit. Kodin Kuvalehti on jo useana vuonna kutsunut joulupöytään näkymättömiä arjen hyväntekijöitä. Tänä vuonna pöytään istahti Riikka Korteaho, 19, joka rohkaistui puhumaan julkisesti kiusaamista ja nettihäirintää vastaan.

”Ajattelen aina jalkapalloa pelatessani, että jos joku kamppaa, nousen ylös. En jää makaamaan, vaikka sattuisi. Sama pätee henkiseen kipuun. Olen joutunut nousemaan maasta monta kertaa.

Minua alettiin kiusata ala-asteella. Olin hiirihammas, ruma, majava ja orava. Muistan yhä, miltä siitä pikkutytöstä tuntui. Säikähtäneeltä ja pahalta.

Joskus ajattelin, että aikuisena saan olla rauhassa, sillä aikuiset eivät kiusaa ketään. Hehän ovat, no, aikuisia. Se oli sellainen pieni toivo.

Olin väärässä. Kun ryhdyin parin suuren Facebook-ryhmän ylläpitäjäksi, minua alettiin taas kiusata. Ventovieraat haukkuivat ympäri nettiä. Sain satoja solvausviestejä. Pahimpina hetkinä minulla oli tuhansia somekiusaajia. Ikävimmät kommentit tulivat yöllä. Niissä minua yllytettiin itsemurhaan.

Joskus ajattelin, että aikuisena saan olla rauhassa, sillä aikuiset eivät kiusaa ketään. Olin väärässä.

Ajattelin, että ainakin yhden kiusatun on puhuttava, jos muut eivät uskalla. Maailma ei muutu, jos ikävistä asioista ollaan hiljaa.

Tänä syksynä julkaisin osan saamistani törkyviesteistä ja -kuvista ylläpitämässäni Naistenhuone-Facebook-ryhmässä. Yhtäkkiä minua kuunneltiin.

Tämän haluan sanoa: Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Kiusaamista ei tarvitse sietää. Kiusaaminen on väärin.

Kiusaaminen tuhoaa kiusatun.

Ajattelin, että ainakin yhden kiusatun on puhuttava, jos muut eivät uskalla. Maailma ei muutu, jos ikävistä asioista ollaan hiljaa.

Kiusaajat eivät välttämättä edes muista sanojaan, mutta minä en voi unohtaa niitä, vaikka tahtoisin.

Olen saanut todella paljon viestejä kiusatuilta. He ovat kiittäneet siitä, että olen kertonut kokemukseni tavallaan heidänkin puolestaan. Niin kauan kun pystyn toiminnallani auttamaan muita, jatkan puhumista.”