Lastenpsykoterapeutti Mirjam Kallandin oma lapsuus:

Lastenpsykoterapeutti Mirjam Kalland haluaa jokaisen tietävän, miten yksinäisyys vaikuttaa lapseen. Siihen vaikuttavat hänen omat kokemuksensa.

TUKEHDUIN MAAPÄHKINÄÄN kun olin puolitoistavuotias. Lakkasin hengittämästä ja sydämeni pysähtyi. Minut kiidätettiin sairaalaan.

Hengitystieni avattiin, pähkinä imuroitiin pois ja aloin hengittää. Selvisin täpärästi. Jälkitautina sain keuhkokuumeen ja jouduin jäämään kuukaudeksi sairaalaan.

Vanhemmilleni suositeltiin, etteivät he tulisi katsomaan minua. Muuten hätääntyisin ja letkuni menisivät itkusta tukkoon.

Kun vanhempani tulivat kuukauden päästä hakemaan minua, käännyin pois ja kävelin takaisin sairaanhoitajan syliin. Olin ehtinyt jo kadottaa mielikuvan vanhemmistani, ja he tuntuivat minusta vierailta.

Kuukausi on pienen lapsen elämässä hirveän pitkä aika. Varsinkin, jos ei osaa puhua ja siten pitää yllä muistoja vanhemmistaan.

Sairaala-ajan muistot tulivat nelivuotiaan Mirjamin mieleen­ vain öisin.
Sairaala-ajan muistot tulivat nelivuotiaan Mirjamin mieleen­ vain öisin.

 
EN MUISTA SAIRAALASTA mitään. Vuosia uskoin, ettei se jättänyt minuun sen kummempaa jälkeä.

Vasta kun kouluttauduin nelikymppisenä lasten psykoterapeutiksi, muistoni alkoivat purkautua.

Koulutus­ohjelmaani kuului terapia. Kun kävin kolme kertaa viikossa terapeutilla, aloin tajuta, että näin joka yö samaa painajaista. Olin nähnyt sitä jo vuosia, mutta en koskaan muistanut sen juonta aamulla. 

Terapian aikana painajaiseni täsmentyi ja yhtenä aamuna muistin sen valokuvantarkasti: Olin pieni. Makasin sängyssä, jossa oli kalterit. Jouduin pyörteeseen enkä pystynyt hengittämään.

Vasta silloin oivalsin, mistä uneni kertoi. Olin paketoinut sairaalatraumani aivoihini vuosikymmeniksi ja käsitellyt sitä vain nukkuessani.

Kun puhuin muistoistani ääneen, painajaiseni katosi. Sen jälkeen en ole nähnyt sitä kertaakaan. 

Jos lapsi hylätään, hänen aivoihinsa jää jälki.

LAPSEN ELOONJÄÄMISEN ehto on se, että hän pysyy fyysisesti lähellä vanhempiaan. Jos lapsi hylätään, hänen pieniin aivoihinsa jää jälki.  

Ei ole sattumaa, että kiinnostuin nuorena kasvatustieteilijänä nimenomaan lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteesta. Vaikka oma suhteeni katkesi vain kuukaudeksi, paha uneni jatkui 40 vuotta. 

Kun minusta tuli äiti, en halunnut olla erossa lapsistani. Olin kotona, kunnes nuorempi tyttäristäni oli kolmevuotias.

Ratkaisu ei sovi kaikille, mutta minulle se sopi. Vanhempien tarve olla lastensa lähellä on biologinen fakta, jota helposti väheksytään.

Ylin arvo on aikuisten työ.

SUREN SITÄ, ETTEI nykyvanhemmilla ole paikkaa, jossa heidän olisi hyvä olla. Jos he ovat kotona, heistä tuntuu, että pitäisi olla työelämässä. Jos he ovat töissä, heidän pitäisi olla kotona. 

Vanhemmat, olkaa rohkeampia! Teillä on oikeus määritellä itse, millaista elämää haluatte elää. Älkää pitäkö työelämää pyhänä. Olkaa lastenne kanssa niin paljon kuin pystytte.

Tämä on aikuisten maailma. Ylin arvo on aikuisten työ. Siksi lapsen mieli on niin helppo ohittaa. 

Me suomalaiset uskomme sitkeästi, että lapsi pärjää yksin.

 
ME AIKUISET takerrumme liian helposti lapsen käytökseen emmekä mieti, mitä hän käytöksellään yrittää ilmaista.
Jos lapsi kieltäytyy syömästä päiväkodissa, se on murhe, josta aikuisen kuuluu kiinnostua, ei rangaista.

Aikuisen on ihmeteltävä lapsen kanssa, miksi ruoka ei maistu. Sattuuko vatsaan? Onko ikävä?

Me suomalaiset uskomme sitkeästi, että lapsi pärjää yksin. Mietimme tosissamme, voiko kuusivuotias viettää iltapäivänsä yksin kotona, kun se on niin reipaskin. Ei voi. Lapsi tarvitsee aikuista.

Suomalaislapsille sattuu enemmän tapaturmia kuin muille.

Tutkimukset todistavat, että mitä enemmän alle 18-vuotias viettää aikaansa yksin, sitä enemmän hän käyttää päihteitä ja kärsii masennuksesta. 

Jos ikätoverini nyt puuskahtavat, että kyllähän mekin 1960-luvulla pärjäsimme yksin, vastaan: Ei muuten pärjätty. Lasten tapaturmaiset kuolemat olivat silloin paljon yleisempiä kuin nykyisin.

Vieläkin suomalaislapsille tapahtuu enemmän tapaturmia kuin muille eurooppalaislapsille. Jotakin se meistä aikuisista paljastaa.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2015.

Mirjam Kalland

Mirjam Kalland, 53, on kasvatustieteen tohtori, lastenpsykoterapeutti sekä sosiaalityön ja perhetutkimuksen dosentti. Hän on toiminut Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteerinä, mutta on tällä hetkellä toimivapaalla.

Erja päätti jo vuosia sitten: "Minä hoidan Axun itse, koska äiti ymmärtää lastaan paremmin kuin kukaan muu."
Erja päätti jo vuosia sitten: "Minä hoidan Axun itse, koska äiti ymmärtää lastaan paremmin kuin kukaan muu."

Erja hoitaa kehitysvammaista Alexandraa vuoden jokaisena päivänä, rakkaudesta. Työ on yksinäistä, eikä siitä makseta kunnon korvausta. ”Jos meitä omaishoitajia ei olisi, kuka nämä kaikki ihmiset hoitaisi? Miksei kukaan arvosta tätä työtä?”

Alexandra, 15, rakastaa kännykkäänsä, Coca Colaa, karkkeja ja joulua. Hänen tärkeimmät sanansa ovat: äiti, kakka, vittu ja ei. Muita sanoja hän ei juuri osaa sanoa.

Erja Hyvönen alkaa nauraa.

”Tyypillinen murrosikäinen.”

Ei kuitenkaan ihan tyypillinen. Alexandra sai kolmevuotiaana kehitysvammadiagnoosin. 14-vuotiaana hän sai diagnoosin parantumattomasta, kuolemaan johtavasta aivosyövästä.

Erja on tyttärensä omaishoitaja. Laki omaishoidon tuesta määrittelee hänen asemansa näin: Henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.

Erjan lisäksi Suomessa on 350 000 omaishoitajaa. Heistä 45 300 saa työstään korvausta, omaishoidon tukea.

Tuen määrä vaihtelee 392,57 ja 785,14 euron välillä kuukaudessa. Omaishoitaja maksaa siitä itse verot.

”Minä osaan taistella, jaksan räyhätä ja lyödä nyrkkiä pöytään. Mutta entä he, jotka eivät pysty samaan?”

Omaishoitajan työ on usein raskasta ja yksinäistä, byrokratia on hankalaa.

Kun Erja selvittää Alexandran hoitoon liittyviä asioita, hän tutkii aina ensin Suomen lakia. Hän on saanut tyttärelleen avustajan 30 tunniksi kuukaudessa ja kuljetuspalveluita vasta, kun on selvittänyt itse, että niihin on oikeus.

Kukaan ei kertonut ja tarjonnut.

”Minä osaan taistella, jaksan räyhätä ja lyödä nyrkkiä pöytään. Mutta entä he, jotka eivät pysty samaan? Monet eivät osaa edes käyttää nettiä.”

Suurin syy omaishoitajaksi ryhtymiseen on halu pitää oma läheinen omassa kodissa. Mutta työstä tulisi saada myös korvaus.

”Ei kukaan hae tukia huvin vuoksi. Jumankauta. Joskus tekisi mieli näyttää yhteiskunnalle persettä.”

Hetken kaikki on kohdallaan

Alexandra on ihana, Erja ajattelee. Hän on miettinyt usein, miksi sai vammaisen lapsen, mutta ei ole koskaan toivonut, että ei olisi saanut.

”Olen kai jotenkin niin hömelö, että ajattelen Axun olevan minun opettajani. Katkera olen vain viranomaisille siitä, että rakkaasta huolehtiminen on tehty niin vaikeaksi.”

Kun Alexandra työntyy syliin, antaa pusun ja sanoo ”äiti”, kaikki on hetken kohdallaan. Sitten tyhjennetään taas yhdessä tiskikone. Kotona nauretaan paljon.

Lue Erjan ja Alexandran elämästä Kodin Kuvalehdestä 8/2018.  Arjestaan kertovat Erjan lisäksi vaimonsa omaishoitajana 34 vuotta toiminut Kari sekä Alzheimerin tautia sairastavan miehensä omaishoitaja Sirpa-Liisa. Voit lukea jutun myös digilehdestäPääset lukemaan jutun myös ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.

Vierailija

15-vuotiaan tyttärensä omaishoitaja Erja: ”Joskus tekisi mieli näyttää yhteiskunnalle persettä”

Omaishoidon tuen rahallinen korvaus voi olla myös suurempi, nuo ovat lain vaatimat minimit. Meidän kunnassa on lisäksi myös saattohoitoon tarkoitettu omaishoidon tuki, joka on noin tuhat euroa kuukaudessa. Omaishoidon tukeen liittyy rahallisen korvauksen lisäksi myös muita palveluita kuten omaishoidon vapaa 3vrk/kk ja tarvittaessa esim omaishoitajien terveystarkastukset.
Lue kommentti
Vierailija

15-vuotiaan tyttärensä omaishoitaja Erja: ”Joskus tekisi mieli näyttää yhteiskunnalle persettä”

Meidän kunnassa tukien & palveluiden saanti on helppoa sen jälkeen kun kuntoutussuunnitelma on tehty & ottaa kuntaan yhteyttä. Ilman kuntoutussuunnitelmaa ei tietenkään mitään saa, eikä kuulukaan. Tai ilman sen kuntaan toimittamista (kunta ei sitä suoraan saa). Kuntoutussuunnitelmassa tulisi olla suositukset näistä palveluista (oh tuki, kuljetuspalvelu, henkilökohtainen avustaja, vapaa-ajan avustaja, Kelan tuet, pysäköinti lupa ym.). Herää kyllä nyt kysymys että miksi ihmeessä näin ei...
Lue kommentti
Erja Hyvönen ei ole koskaan ajatellut, että hänen tyttärensä Alexandran paikka olisi muualla kuin kotona. ”Yhteiskunnan pitäisi arvostaa sitä päätöstä.”
Erja Hyvönen ei ole koskaan ajatellut, että hänen tyttärensä Alexandran paikka olisi muualla kuin kotona. ”Yhteiskunnan pitäisi arvostaa sitä päätöstä.”

Erja, Kari ja Sirpa-Liisa haluavat huolehtia sairaista läheisistään itse, rakkaudesta. Omaishoitaja tekee ympärivuorokautista työtä yksin, usein 392,57 euron kuukausipalkalla.

Tämähän näyttää ihan vammaiselta.

Niin lääkäri sanoi hoitajalle tutkiessaan vauvaa kotiinlähtötarkastuksessa.

Erja Hyvönen seisoi vähän taaempana samassa huoneessa. Hänen tyttärensä Alexandra oli viiden päivän ikäinen.

”Siihen asti uskoin,...