Teemu Nikkanen on pakertanut töitä puutarhayrityksessään puoli vuotta putkeen. Häntä nyppii vain se, että päivien välissä on yöt.
Teemu Nikkanen on pakertanut töitä puutarhayrityksessään puoli vuotta putkeen. Häntä nyppii vain se, että päivien välissä on yöt.

Teemu Nikkanen oli vähällä reputtaa peruskoulun, koska lukihäiriö teki sanoista sotkua. Ruusuja ja ihmisiä hän lukee niin hyvin, että nousi puutarhayrityksensä johtajaksi 17-vuotiaana.

Tuolta se nyt tulee. Kättelee presidenttiä. Ei kohella eikä kompastu. Näyttää ihan aikuiselta mieheltä, vaikka on selvästi vaan Teemu.

Kyllähän Arja Nikkanen tiesi, että siitä hyvä poika tulee. Mutta että noin hyvä: puutarhayrityksen johtaja jo 17-vuotiaana, presidentti Niinistön ylistämä esimerkkinuori ja Linnan juhlien nuorin kutsuvieras. Moneen äiti oli varautunut, mutta tähän ei.

Arja istuu television ääressä yksin, kotisohvallaan Vantaalla. Tässä on hänen paikkansa, Teemun taustalla, huolestumassa ja hurraamassa. Ei tuolla, 2,4 miljoonan tv-katsojan tuijotettavana.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

14-vuotiaana Teemu väkersi hautavihkoja. Ensin huonoja, lopulta parempia kuin muut.

Teemu sopii parrasvaloihin. Hän ei virheitä pelkää. Jo 13-vuotiaana hän pyöri apupoikana Romusen Riston puutarhamyymälässä ja 14-vuotiaana väkersi hautavihkoja. Ei osannut, teki silti, uskalsi tehdä huonoja, katsoi netistä lisäohjeita, oppi tekemään keskinkertaisia, lopulta parempia kuin muut. Eikä koskaan suostunut tekemään kahta samanlaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myymälän takahuoneessa Teemu ja Arja tapaavat vakuutusyhtiön virkailijan.
Myymälän takahuoneessa Teemu ja Arja tapaavat vakuutusyhtiön virkailijan.

Kerran Arja piipahti puutarhamyymälään ja näki lapsensa kassakoneen takana. Henkihän siinä salpautui. Pieni poika vingutti visakortteja ja nauratti asiakkaita, vaikka paineli vääristä napeista. Ja pärjäsi aina.

Silti äitiä hermostuttaa nytkin. Mitä jos Teemun puhe menee puuroksi, kun häntä haastatellaan yhdessä Hjalliksen kanssa? On mennyt ennenkin. Lukihäiriö osaa oikkuilla.

Kunpa opinto-ohjaajakin muistaisi, kuinka vannoi, ettei Teemu pärjäisi elämässään.

Kunpa yläasteen opinto-ohjaajakin katsoisi telkkaria nyt. Katsoisi ja muistaisi, kuinka vannoi, ettei Teemu pärjäisi elämässään.

Suora haastattelu Hjallis Harkimon kanssa alkaa. Teemua jännittää, mutta sanat tulevat ulos.

Äidin pulssi alkaa tasaantua. Liikutuksen kyyneltä ei tule. Sen sijaan tulee helpotuksen huokaus. Sellainen, jota Arja on pidätellyt 18 vuotta.
Tuommoinen poika siitä nyt tuli. 

Ei väsynyt vaan unenpöpperössä

Teemu Nikkanen on pitänyt lomaa viimeksi elokuussa. Sen jälkeen hän on pakertanut töitä puoli vuotta putkeen, seitsemänä päivänä viikossa.

"Yritän tehdä töitä 24 tuntia vuorokaudessa, mutta välillä on pakko nukkua."

Miestä nyppii vain se, että päivien välissä on yöt. Menee monta hyvää tuntia hukkaan. Tänä talvena ongelma on poistunut, sillä Teemu on herännyt aamukolmelta ajamaan lumenaurauskeikkoja.

"En malttaisi millään nukkua. Menee hyvää duuniaikaa hukkaan."
"En malttaisi millään nukkua. Menee hyvää duuniaikaa hukkaan."

"Yritän tehdä töitä 24 tuntia vuorokaudessa. Aina se ei onnistu, välillä on pakko nukkua. Lomailla en raski, koska keksin niin paljon kiinnostavampaakin tekemistä. Haluan toteuttaa suuret suunnitelmani heti. En vasta sitten, kun olen joku ikäloppu 25-vuotias."

Teemu on tosissaan. Työhulluus on hänestä hauskaa, ainut tapa elää. Rekolan Kukkatalon johtaja hänestä tuli 17-vuotissyntymäpäivänään, marraskuussa 2011. Yritykseen kuuluu iso kukkakauppa, S-marketin sivumyymälä ja puutarhamyymälä. Parissa vuodessa Teemu on tuplannut liikevaihdon. Alaisia on sesongista riippuen 3–8, ja lumenpudotushommiin Teemu on työllistänyt monta kaveriaan. 

Kaverit parveilevat kukkakaupassa juuri nytkin. Lumikoneen hihna on katkennut, ja liuta nuoria miehiä näprää sitä kuntoon.

"Kaverini tulevat tänne hengaamaan, kun suljen liikkeen kahdeksalta."

"Tällä viikolla samat kaverit ovat autelleet minua toimiston remontissa. Paikallaan istuskelu on minusta ahdistavaa, enkä jaksa lähteä iltaisin baariin. Kaverini tulevat tänne hengaamaan, kun suljen liikkeen kahdeksalta."

Nuorempana Teemu harrasti jääkiekkoa. Nykyään hän ehtii korkeintaan kuntosalille – tosin vain öisin. Kun työhurmos iskee, ruokavalio jumittuu pizzaan, K-marketin eineksiin ja huoltoaseman sämpylöihin. Vanhenevat sämpylät hänelle kärrää läheisen huoltoaseman väki, joka pelkää, ettei poika muista muuten syödä.

Toimitusjohtaja rakensi toimistoonsa pesän, jossa voi ottaa päivänokoset. Diva-koira torkkuu remontin keskellä.
Toimitusjohtaja rakensi toimistoonsa pesän, jossa voi ottaa päivänokoset. Diva-koira torkkuu remontin keskellä.

"Kaikki voimani menevät siihen, että pysyn hereillä. Sammahtelen minne sattuu. Mutta ei se väsymystä ole, unisuutta vain. Juuri näin haluan elää. Haluan valloittaa ensin koko Suomen, sitten Ruotsin. En havittele rahaa vaan menestystä. Haluan, että nimeni tunnetaan."

Maailmanvalloituspuheet vievät äidiltä yöunet.

Arja Nikkaselle, 46, riittäisivät suppeammatkin suunnitelmat. Maailmanvalloituspuheet vievät äidiltä yöunet. Päivisin Arja on toimistotöissä Vantaan kaupungilla ja iltaisin hoitaa Teemun yrityksen paperitöitä. Viikonloput kuluvat myyjänä Kukkatalossa.

Siis seitsemän työpäivää viikossa.

"Alan olla sippi. Teen tätä vain Teemun vuoksi. Hänen innostuksensa saa minut jaksamaan", Arja sanoo.

On päiviä, jolloin Arja on kurkkuaan myöten kyllästynyt kukkabisnekseen. Silloin hän soittaa Teemulle. Teemun äänestä kuuluu ilo. Useimmiten ensimmäinen lause on: Äiti, sä et halua kuulla tätä, mut olen keksinyt yhden tosi hyvän idean.

"En tosiaankaan halua kuulla. Pidän korvistani kiinni. Mutta piristyn silti heti. Teemussa on rohkeutta, joka minusta puuttuu. Minä pidän rutiineista, hän riskeistä. Olen minä Teemusta ylpeäkin: hän vastaa koko firmasta yksin ja saa muutkin nuoret miettimään, mihin kaikkeen he voisivat pystyä."

Omassa makuuhuoneessa toimitusjohtajalla on yksi kukka. Se on tehnyt hidasta kuolemaa kolme vuotta.

Poika on muuttanut äitiäänkin. Pari vuotta sitten Arja päätti kokeilla, syttyisikö hänkin kukista tosissaan, ja opiskeli työnsä ohella puutarhuriksi. Opiskelu oli hauskaa, mutta synnynnäistä kukkasitojaa hän ei itsestään löytänyt.

Myymälässä sirkuttava kakadu-papukaija on lahja asiakkaalta.
Myymälässä sirkuttava kakadu-papukaija on lahja asiakkaalta.

Kukkakaupasta on tullut Teemun toinen koti. Kun vanhemmat aikoinaan erosivat, Teemu muutti äidin luo. Rakennusliikkeessä työskentelevä Tero-isä kannustaa Teemua, mutta ei malta olla toppuuttelematta, kun poika esittelee laajennushaaveitaan.

Omassa makuuhuoneessaan toimitusjohtajalla on vain yksi kukka: epämääräinen bambukasvi, joka on tehnyt hidasta kuolemaa jo kolme vuotta. Hän on päättänyt saada sen elpymään.

"Eikös se ole elämän tarkoitus? Että jaksaa uskoa, että tämän kymmenennen tulilatvani pystyn kyllä pitämään hengissä, vaikka ne kaikki yhdeksän aikaisempaa kuolivat."

Mönkijällä kukkatukkuun

Kun Nikkaset rakensivat omakotitaloa, isoveljet painivat pihassa, mutta kolmivuotias Teemu tunki äidin kanssa villoja jalkalistojen väliin. Hän halusi tehdä jotain järkevää.

"Olin minä aika bimbo. Kävelin vaan toisen firmaan ja aloin tehdä töitä."

13-vuotiaana Teemu alkoi hengata puutarhamyymälä Rentun Ruusussa. Joka päivä koulun jälkeen hän käveli suoraan myymälään, hoiti kotieläinnurk-
kauksen puput ja kanat, järjesteli omistaja Romusen työkalut ja ajeli mummojen nurmikot. Eläimiä hoivasivat muutkin pojat, mutta Teemu oli ainut, joka intoutui nyppimään kuivia kukkia.

Hauskojen höpöttelystä on tullut Teemun vahvuus. Vielä joskus hän toivoisi olevansa puoliso ja isä.
Hauskojen höpöttelystä on tullut Teemun vahvuus. Vielä joskus hän toivoisi olevansa puoliso ja isä.

"Olin minä aika bimbo. Kävelin vaan toisen firmaan ja aloin tehdä töitä. En edes kysynyt, saanko tulla, tulin vaan. Halusin jo silloin tehdä jotain hyödyllistä. Mutta jos minun kauppaani ilmestyisi pikkupoika, joka alkaisi järjestellä tavaroitani, kyllä minä ihmettelisin."

Risto Romunen ei ihmetellyt. Hän otti pojan mukaansa kukkatukkuun.

Sinne piti lähteä aamukolmelta. Jo se lumosi Teemun. Muut lapset nukkuivat, mutta hänpä taisteli yön hämärissä tuoreimmista orvokeista. Kukkalähetykset hän kiidätti perille mönkijällään.

15-vuotiaana Teemusta tuli firman osakas. Pari vuotta myöhemmin hän osti loputkin yrityksestä.

Rentun Ruusu vaihtoi nimensä Rekolan Kukkataloksi, ja 15-vuotiaana Teemusta tuli firman osakas. Pari vuotta myöhemmin hän osti itselleen loputkin yrityksestä.

Pikkupojasta asti hän sitoi kimppuja. Ensin kuin robotti: aina kolme gerberaa ja jotain vihreää sojottamaan. Kimput myytiin käsistä, mutta Teemu leipääntyi. Hän päätti, että tulipa kimpuista vastedes millaisia härpätyksiä tahansa, enää koskaan hän ei tekisi kahta samanlaista.

"Jos osaa käyttää veistä, osaa tehdä kimpun. Vain pelkääminen tekee asioista vaikeita. On uskallettava tehdä, vaikka tekisi kaiken ensin väärin ja huonosti."

Ensin väärin, sitten täydellisesti. Pomona Teemu on tinkimätön. Kun kesäduunarit opettelevat ajamaan nurmikkoa, Teemu kipittää perässä ja tarkistaa, että ajamatta ei jää ainuttakaan ruohotupsua.

On Teemu palkannut vahingossa sellaisiakin alaisia, joille teini-ikäinen pomo on ongelma.

On Teemu palkannut vahingossa sellaisiakin alaisia, joille teini-ikäinen pomo on ollut ongelma. Heistä hän on hankkiutunut empimättä eroon.
Kaiken hän on oppinut tekemällä. On ollut pakko, sillä lukemalla hän ei opi.

Lukihäiriö todettiin ensimmäisellä luokalla. Matematiikka sujui, mutta kirjaimet vilisivät silmissä miten sattuu. Ensimmäisen luokan hän joutui käymään kaksi kertaa.

Kymmenvuotiaana Teemu pääsi erityisluokalle. 

Äiti pänttää kokeisiin

Teemu läpäisi peruskoulun, koska äiti jaksoi lukea hänen kanssaan jokaiseen kokeeseen.

"Teemun oli mahdoton hahmottaa tekstejä. Hänen lukihäiriönsä on kuin syvä, kapea monttu."

Useimmiten yhteispänttäys sujui sopuisasti. Ensin Arja silmäili oppikirjan läpi. Sitten hän alleviivasi ydinkohdat ja opetti ne pojalleen suullisesti. Vain silloin äidinrakkautta koeteltiin, kun Teemu alkoi kuorsata kesken Arjan luennoinnin.

"Teemun oli mahdoton hahmottaa tekstejä. Hänen lukihäiriönsä on kuin syvä, kapea monttu, joka vaikuttaa vain kirjaimiin", Arja sanoo.

Siihen monttuun Teemu ei pudottanut itsetuntoaan. Ei, vaikka kukkakaupan kassallakin sanat saattoivat katoilla, puhe hipoa änkytystä ja asiakas hoputtaa: sanos poika jo.

Lukihäiriö ei latistanut itsetuntoa. Kun sanat katoilivat, Teemu höpötti entistä reippaammin.

Teemu jatkoi häkeltymättä puhumista. Sieti epäselvät sanat, sanoi mieluummin väärin kuin oli sanomatta. Pikkuhiljaa hauskojen höpöttelystä on tullut hänen myyntivalttinsa. Kun Teemu vietti 18-vuotissyntymäpäiviään, myymälään jonotti yli tuhat rekolalaista syömään kakkua.

"Vaikka koulu takkusi, en koskaan ajatellut, että olisin tyhmä. Minulle oli niin selvää, että ryhdyn yrittäjäksi ja pärjään."

Yläasteen opettaja tajusi, että ilman työntekoa Teemusta sammuisi ilo. Firmassa hän oli korvaamaton, siellä hän porskutti huipulla. Kun Teemu soitettiin kesken äidinkielentunnin hautavihkoja sitomaan, opettaja muistutti läksyistä, mutta päästi pojan töihin.

"Elämän tarkoitus on se, että yrittää pitää kukkansa hengissä, vaikka tietää, että ne kuolevat", Teemu sanoo.
"Elämän tarkoitus on se, että yrittää pitää kukkansa hengissä, vaikka tietää, että ne kuolevat", Teemu sanoo.

"Opettajani tuki minua firman pyörityksessä, kaikessa tässä sotkussa. Hän antoi minulle mahdollisuuden olla yrittäjä."

Koulun opinto-ohjaaja oli eri mieltä. Hän jankutti, että peruskoulun jälkeen Teemun olisi pakko jatkaa opintojaan. Muuten tulevaisuus olisi tuhottu.

"Opo hoki, että mitä jos, mitä jos. Mitä jos yritykseni menee konkkaan? Mitä jos tulee lama? Hän näki vain yhden vaihtoehdon, omansa. Olin niin vihainen, että aloin toistella takaisin: mitä jos maailma kaatuu, mitä jos maailma kaatuu. No sitten se kaatuu. Olisiko sekään kamalaa?"

Juhlien jälkeen opettaja ilmestyi kauppaan ja ojensi Teemulle ruusun, todistuksen ja stipendin.

Kun luokkakavereille jaettiin kevätjuhlassa päättötodistukset, Teemu sitoi onnittelukimppuja töissä. Juhlien jälkeen opettaja ilmestyi yllättäen kauppaan ja ojensi Teemulle ruusun, todistuksen ja stipendin.

Keskiarvonsa vuoksi Teemu ei stipendiä saanut. Hän sai sen, koska oli jaksanut suorittaa koulunsa loppuun.

Vaikka kirjaimet ovat Teemulle vaikeita, kukkia hän lukee sujuvasti. Hän näkee heti, jos kimpussa on yksikin muita heikompi kukka.

"Kukka voi näyttää yhtä upealta kuin muut, mutta kun otan sen käteeni, tiedän heti, että parin päivän kuluttua se kuolee. Minä vain tunnen sen."

Presidentin lemmikki

21. marraskuuta postiluukusta tipahti kirjekuori. Sisällä oli kutsu Linnan juhliin. 

Kutsu Linnan juhliin oli iloinen järkytys. Aikaa frakin hankkimiseen jäi kaksi viikkoa.

Presidentti Sauli Niinistö oli lukenut elokuussa lehtihaastattelun alaikäisestä yrittäjästä, joka körötteli aamuöisin tukkuun mönkijällä, koska oli liian nuori hankkimaan ajokorttia. Hän vaikuttui lukemastaan niin paljon, että kehui Teemua lokakuussa puheessaan yrittäjäpäivillä.

Kutsu oli iloinen järkytys. Aikaa frakin hankkimiseen jäi kaksi viikkoa.

Teemu Nikkanen ja Johanna Olasmaa Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä 2012.
Teemu Nikkanen ja Johanna Olasmaa Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä 2012.

Ennen Linnaan lähtöä Teemu ja hänen daaminsa Johanna kutsuivat ystävänsä kukkakauppaan tunnelmoimaan. Johannan tukka kiharrettiin, Teemun rusetti oikaistiin.

"Pelotti hirveästi. Eniten se yhteishaastattelu Hjalliksen kanssa. Kun kamerat sammuivat, en voinut käsittää, mitä olin jännittänyt."

Teemu toivoi, että opettaja näkisi hänestä telkkarissa edes vilauksen. Vähän kuin kiitokseksi.

Koko juhlien ajan Teemu toivoi, että yläasteen opettaja näkisi hänestä telkkarissa edes vilauksen. Vähän kuin kiitokseksi.

Vaikka työ on nyt ykkönen, vielä joskus Teemu haluaa perheen.

"Haluaisin sen kaiken tavallisen, omakotitalon ja kolme lasta. Se on ainut haave, jota minulla ei ole kiire toteuttaa. Sitä jaksan odottaa."

Arja on oppinut pojaltaan rohkeutta. Sellaista asennetta, että orkideoista voi tietää kaiken olennaisen, vaikka ei osaisikaan niiden latinankielisiä nimiä.

"Ilman äitiä mistään ei olisi tullut mitään."

Mitä Teemu on oppinut äidiltään?

Poika miettii.

"Rauhallisuutta. Ilman äitiä mistään ei olisi tullut mitään."

Teemu pitää riskeistä, Arja-äiti rutiineista. "Teemun rohkeus tarttuu väkisin", Arja sanoo.
Teemu pitää riskeistä, Arja-äiti rutiineista. "Teemun rohkeus tarttuu väkisin", Arja sanoo.

Arja ei suostu itseään kehumaan. 

"Tiedä häntä, onko tuo mitään minulta mitään oppinut. Mutta tuommoinen poika siitä on kumminkin tullut."
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 4/2013

Sisältö jatkuu mainoksen alla