59-vuotias filosofian tohtori on Sitran johtava asiantuntija, joka harrastaa geneettistä ja perinteistä sukututkimusta. Syksyllä ilmestyi hänen Juuresi näkyvät -teoksensa. Marja asuu Espoossa N-linjaisen miehensä kanssa. Omia geenejään hän on jakanut kahdelle lapselleen.
59-vuotias filosofian tohtori on Sitran johtava asiantuntija, joka harrastaa geneettistä ja perinteistä sukututkimusta. Syksyllä ilmestyi hänen Juuresi näkyvät -teoksensa. Marja asuu Espoossa N-linjaisen miehensä kanssa. Omia geenejään hän on jakanut kahdelle lapselleen.

Marja on löytänyt geneettisen sukututkimuksen avulla tuhansia DNA-sukulaisia, mutta kaipaa vielä paljon lisää.

Kuinka kiinnostuit sukututkimuksesta?

"Aloitin sukututkimuksen alle kouluikäisenä. Kotona maalaistalossa Sastamalassa kuuntelin tarinoita suvuista ja rakentelin vihkoihin sukupuita. Äitini oli töissä kirjastossa, ja pystyin katsomaan mikrofilmeiltä vanhoja kirkonkirjoja kotonakin. Geneettiseen sukututkimukseen jäin koukkuun vuonna 2006, kun kuulin professorilta nämä lauseet: ”Nyt on suomalaisten sukujuuret selvitetty. Isät ovat tulleet idästä ja äidit lännestä.” Aloin selvittää ensin mieheni DNA:ta ja sitten omaa DNA:tani."

Mitä olet oppinut itsestäsi?

"Geneettinen sukututkimus on varmistanut, että isäni on tyypillisiä N-miehiä, joiden isälinjat ovat tulleet idän kautta. Oma äitilinjani on H35 eli lännestä ollaan tultu. Opin myös mukavia pikkutietoja kuten vaikka sen, että olen kaukaista sukua Ruotsin prinssi Danielille ja vähemmän kaukaista Michael Monroelle. Minulla on myös hauska kuiva korvavaikku -mutaatio."

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Tiedätkö, mikä kuvio Marjan neulomissa kynsikkäissä on? No tietysti kromosomi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Mitä tahtoisit vielä itsestäsi oppia?

"Monet geneettisen sukututkimuksen harrastajat ovat hurahtaneet karttoihin. Epäilemme, että meillä on jokin ”karttageeni”, mutta mikä?"

Vaikuttaako koukuttuminen normaaliin elämääsi?

"Länsimetrossa matkalla töihin saatan arvailla, mistä joku on kotoisin. Kun tapaan uusia ihmisiä, mietin, olemmeko ehkä sukua. Saatan kysyä seurueen pisimmältä mieheltä, mitä kautta ollaan sukua. Olen pitkästä suvusta, ja yleensä yhteisiä sukulaisia löytyy."

Mikä on sukututkijan huvia?

"Hautausmaat ovat sukututkijan Disneyland. Mieheni ja minä olemme viettäneet paljon kahdenkeskistä laatuaikaa hautausmailla kierrellen ja miettien ihmisiä, sukuja, historiaa ja kulttuuria."

Luuranko ikkunalla ja karttoja verhoissa. ”Sukututkijaa kiinnostaa sekä yhden ihmisen perimä että kansakuntien liikkeet.”

Koetko koskaan ahdistusta?

"En. Geenit ovat hauskaa seuraa. En pelkää, että mätseihini ilmestyisi jokin ei-toivottu sukulainen. Geneettisen sukututkimuksen avulla olen löytänyt sukulaisia lähes 20. serkkuun asti. Tunnen sukuani keskiajalle saakka, ja joukkoon mahtuu kaikenlaisia. Ainoa harmittava asia on tyypillinen virhe: en kysellyt sukutarinoita isänpuoleisilta isovanhemmilta silloin, kun he vielä olisivat olleet kertomassa."

Mistä haaveilet?

"Haluaisin tietää esiäitini Maria Helena Schnitzkerin vanhemmat. Hän syntyi Riiassa vuonna 1700 ja päätyi Sääksmäelle Liuttulan kartanon emännäksi. Jos löytyisi Maria Helenan äitilinjainen jälkeläinen, voisin saada lisä­tietoa."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2016.

Marjan vinkit aloittelijalle

1. Mieti, onko jokin tietty asia, jonka haluat geneettisellä sukututkimuksella selvittää. Kenen DNA auttaa siinä parhaiten, oma vai jonkun muun?

2. DNA-sukututkimuksen aloittaville suosittelen amerikkalaista Family Tree DNA -yritystä. Sillä on huippulaboratorio ja paljon suomalaisia testattuja tietokannoissa.

3. Varaudu yhteistyöhön. Kun tulokset tulevat, saat listan tuhansista DNA-sukulaisista, ja heitä tulee koko ajan lisää. Sukulaiset ottavat yhteyttä ja kyselevät suvustasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla